NO KOSKAS TEIDÄN HÄITÄ JUHLITAAN?


Lauantaina juhlittiin Jarnon serkun häitä Imatralla. Juhlat olivat ihanat ja hauskat, tunnelma oli todella lämmin ja vieraanvarainen, vaikka itse en tuntenut kovinkaan montaa henkeä juhlakansasta, en kokenut silti olevani ulkopuolinen. Tuore aviopari on suloinen enkä voisi olla iloisempi, että he ovat toisensa löytäneet. Kirjoittaessani terveisiä hääparille lomakkeeseen, jotka meille oli pöytäpaikoillemme jaettu, en epäillyt hetkeäkään etteivätkö he pystyisi noudattamaan kunniallisesti "elä, naura, rakasta, tue ja kunnioita" neuvoani avioliitossaan.

0

HULLAANTUMINEN TANKOTANSSIIN


Bucket list:llä on ollut ollut tälle vuodelle monta kohtaa, mutta yksi on poltellut aikalailla ylitse muiden - nimittäin päästä kokeilemaan tankotanssia.

Nyt sainkin kolmipäiväisen privaattikurssin ihan kotona, aika luksusta! Kurssia saapui pitämään kaverini roudaten tankonsa meille treenikalustoksi. Jarnohan toki muistutti heti ensitöikseen, että tankoahan meille ei sitten tule omaksi. No kultaseni.. jos sellainen jonain päivänä kotoa löytyy kuitenkin, sori jo etukäteen..Kyllähän sä tiedät mut. Kun hullaannun jostain, se on menoa sitten. 

0

KANARIAN KUMMAJAINEN


Loma Kanarialla on ohi, viikko hurahti ihan luvattoman nopeasti. En jaksanut avata konetta kirjoittaakseni kuulumisia reissun päältä, mutta tästä seuraa koko viikon kuvasato ja vähän lomakertomuksia ja mietteitä. Kuvasin tällä lomalla todella vähän tapojeni vastaisesti, mutta jotain kuitenkin muistoksi.


0

ENÄÄ KOLME YÖTÄ KESÄÄN


Kolme yötä ja pomppaan aamulla aikaisin viime aikoina tutuksi tulleen Onnibussin kyytiin. Matka kohti kesää voi alkaa kun suuntaan kohti Helsinki-Vantaata ja lennän Kanarialle. Ihanaa, vihdoinkin lomaa! Ja kerrankin jotain erilaista, mitä yleensä arki tarjoaa. Vaikka tulee kyllä kova ikävä hevosia, koiria ja koko perhettä ja välillä mietin miksi tuhlaan lomaviikkoni johonkin etelänlämpöön, mutta tarviin sitä just nyt enemmän kuin koskaan.. Koska aurinkovitsku ja univaje...


2

ENSILUMI


Ensilumi oli jälleen kerran inspiroiva ja olin intoa täynnä kuin pieni lapsi jouluna kun saimme valoa pimeään lumesta. Kaikkialla oli niin kaunista, valoisaa ja värikästä. Lumi yhdistettynä hiipuviin syksyn väreihin loi uskomattoman kiehtovan kontrastin. 

Ensilumi tuli ja meni, nyt on taas pimeää. Mutta onneksi oli kamera, jolla sai talteen nuo pari lumen valaisemaa päivää.

0

KUINKA LÖYTÄÄ MOTIVAATIOTA LIIKKUMISEEN?


Viime PT tapaamisen jälkeen äiti kysyi naureskellen nähtyään facebook julkaisuni, että "miten susta nyt yhtäkkiä on tullut tuollainen urheiluhullu?" Minä hämmennyin hieman. Tästä on tullut jo sen verran arkea, etten ymmärrä ihmisten ehkä vieläkin näkevän sen Idan, joka kävi maksimissaan kahden kilometrin lenkin ja karttoi hikoilua kuin ruttoa. Äiti ei suinkaan ole ensimmäinen ihmettelijä, tätä on kysellyt melkoisen moni muukin ja välillä yllätyn jopa itsekin, että miten tosiaan kun lähtökohtia muistellaan..

Kokeillaanpa siis avata hieman tätä "urheiluhulluuttani", kera muutamien vinkkien, jotka voivat antaa toivoa sen sisäisen liikkujan löytämiseen. 


0

USKALLA UNELMOIDA


Elämä on välillä raakaa realismia. Varmaan moni tietää ne päivät, jolloin tuntuu, ettei olisi kannattanut edes nousta sängystä.. Mutta kun on ne velvollisuudet, ei ole valinnanvaraa. On noustava ylös ja lähdettävä uuteen päivään. Onneksi on yksi asia, joka antaa inspiraatiota tulevaan ja jonka avulla jaksaa painaa pää pystyssä läpi ne ihan paskatkin päivät. 

Se on kyky unelmoida. 

0

KUNTOTESTIN TULOS



Eilen oli elämäni ensimmäisen, kolme kuukautta kestäneen valmennusjakson viimeinen tapaaminen. Aiemmin valmennuksesta ja sen sujumisesta kirjoitin tässä postauksessa, avautuen siitä, että ensimmäiset kuukaudet tuntuivat menneen hukkaan ja mitään konkreettista muutosta ei tuntunut tapahtuneen. Voin kertoa olleeni taas täysin väärässä ja sorrin itseäni taas aivan turhaan. Haksahdin siihen vanhaan suden kuoppaan, tuijotin liikaa vaakaa ja unohdin yhden hyvin oleellisen kehityksen mittarin tai varmaan paremminkin tahdoin unohtaa.. No sen kuntotestin tietenkin! Sen pelätyn hetken, jolloin saisin tietää vielä treenienkin menneen harakoille kun kaikki muukin oli mennyt mönkään. Jestas, että tätä testiä edeltävänä yönä ja aamuna hikoilutti silkasta jännityksestä.


Kaikista omista musertavista ennakko-odotuksista huolimatta, nyt on kerrankin minun vuoroni loistaa ja saan olla oikeutetusti ylpeä kuntotestin tuloksesta! Se löi ällikälle paitsi minut, myös ilmeisesti Tarunkin. Molemmat tiedostettiin hyvin, ettei asiat olleet sujuneet mitenkään helposti. Kaikki vaikeudet, stressinmäärän ja tolkuttoman väsymyksen huomioon ottaen uskoin, että testin tulokset tulisivat olemaan korkeintaan aavistuksen elokuisia paremmat. Treenejä ei ole aina ollut rahkeita vetää satalasissa ja toisinaan ne jäivät välistä kokonaan väsymyksen vuoksi. Eihän nyt sellaisella velttoilulla voi kehitystä saavuttaa.. 

..vai voiko sittenkin? Let´s see! ;)

0

ITSERAKASTA VAI ITSENSÄ RAKASTAMISTA?


Tykkään kertoa kohteliaisuuksia ja lietsoa hyvää ilmapiiriä. Ilahdun jos voin joillain teoillani tai sanoillani tehdä toisille hyvää. Aina ei ole ollut niin, sillä joskus olin kovin kateellinen hylkiö. Minua harvemmin kehuttiin enkä minä halunnut näyttää entistä huonommalta jos kehuin muita saamatta itse mitään takaisin. Onneksi pääsin tuosta kammottavasta kateudesta ja tajusin, ettei se ole minulta mitään pois vaan päinvastoin. Haluan muille kaikkea hyvää ja saan siitä itselleni paremman mielen jos voin sitä jakaa.

Kuitenkin tuosta kateudesta päästyäni tuli toinen haaste kohteliaisuuksien esiin tuomiselle, sillä en ole aina vastaanottajasta varma, haluaako hän niitä kuulla. Joskus olen kohteliaisuuden sanoessani saanut aika tyrmääviä reaktiota ja jäänyt hämmentyneenä miettimään, missä nyt meni pieleen. Kun ensimmäisiä kertoja uskalsin kehua jotain puolituttua ja erehdyin kertomaan miltei perätysten kaksi kohteliaisuutta, jäi haavi todella auki kun tytön reaktio olikin tympeä ja hieman ivallinen tokaisu "no onpa nyt kaikki niin ihanaa". Minähän olin vain kertonut mitä olin mieltä ja vielä täysin vilpittömästi haluten hyvää. Sen jälkeen meni vuosia, joiden aikana vältin kohteliaisuuksien sanomista.

3

SIENIRETKIÄ, ONNEN HETKIÄ JA SYKSYN SATOA


Myönnän suurella ylpeydellä löytäneeni tänä syksynä sisäisen tätini ja murtaneeni myytin siitä, että se olisi jotenkin paha ja tylsä asia. Voin toverit kertoa, ettei todellakaan ole! Täteily on paitsi ihanaa ja rentouttavaa, se on myös nimenomaan sitä hetkessä elämisen taitoa, jota olen julistanut blogin täydeltä. Muutama vuosi sitten mielestäni ei ollut mitään vastenmielisempää ajanhukkaa kuin marjojen poimiminen tai sienestämisestä nyt puhumattakaan. Nyt ollaan harrastettu Jarnon kanssa molempia syksyn mittaa ja olen aivan hurahtanut. Toiset metsästää pokémoneja, me kanttarelleja. Ne mokomat pirulaiset on ovelia piiloutumaan, mutta voi sitä riemua kun metsän siimeksestä tai jopa polun varrelta paljastuu herkullinen kanttarelliyhteisö. Kyllä metsässä samoilu on jännää! Tekee muuten myös hyvää parisuhteelle, mulle on jäänyt näistä retkistä niin lämpimät fiilikset ja ihastun omaan kumppaniini aina vain uudelleen vaikka ennen metsäretkeä olisi noussut kyseisen mieseläjän vuoksi savua korvista. Metsässä unohtuu useimmat arjen huolet ja eipä sitä jouda nahistelemaan joutavia kun täytyy pitää kaikki aistit tarkkana sienien varalta. Metsässä on muutenkin jotain maagista, joka lataa akut, vähentää stressiä ja saa ihmisen tuntemaan itsensä hetkittäin onnelliseksi.


0

KUN TYTTÖ PERSONAL TRAINERIN OTTI


Olin haaveillut personal trainerista jo kauan. Olinkin monta kertaa ottanut yhteyttä ja kysellyt tarjouksia, mutta aina homma on kaatunut yhteen asiaan; elämäntilanne ei ole tuntunut sopivalta. Sitä on aina ajatellut, että aloitan joskus sitten kun on aikaa panostaa kunnolla - sitten kun voi elää ja hengittää ainoastaan valmennusta. Joskus kesän alussa kuitenkin törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa valmentajaan, joka vaikutti juuri sopivalta minun tarpeisiini. Ajatus alkoi kutkuttaa ja jokin aika löydökseni jälkeen otin yhteyttä ajatuksena, että homma starttaisi sitten syksyllä kun kesän kiireet helpottaa. Kuten moni minut tunteva tietää, olen erittäin malttamaton, joten päätin aikaistaa valmennuksen alkua syksystä keskelle kiireistä kesää. Kuvittelin olevani valmis tiukempaan linjaan ja pystyväni panostamaan tähän täysillä. Tuskin kuitenkaan tarvitsee kertoa, että matkassa oli pari muuttujaa eikä asiat luistaneet minun osaltani kuin siinä ruotsalaisessa hyvänmielen askarteluohjelmassa. 


0

HAAVEILIJA SAVONLINNASSA


Arki pyörii sitä omaa pientä ympyräänsä. Kuljen päivästä toiseen akselilla koti-kuntosali-talli-työpaikka, mutta viime viikolla poikkesin ainokaisen vapaapäiväni kunniaksi reitiltäni päiväksi Savonlinnaan. Vaikka tuo kaunis kaupunki on vain reilun puolentunnin matkan päässä, tulee siellä käytyä nykyisin hyvin harvoin. Kun aikanani sieltä muutin pois, vannoin olevani henkeen ja vereen maalaisihminen enkä suostuisi enää koskaan palaamaan kerrostaloon, mutta pakko myöntää, että minussa asuu kuitenkin pieni ja boheemimpi kaupunkilainen. Tämä kaipuu yllättää usein juuri syksyisin kun omalla pihalla on märkää ja kurjaa. Savonlinnan kaduilla haahuillessani mietin, miten paljon paremmat harrastusmahdollisuudet kaupunkilaisilla on. Tarjonta on huomattavasti kattavampi kuin omalla pienellä pitäjällä, jossa saa valita puntin ja kuraisen lenkkipolun väliltä. Puhumattakaan kaupunkilaisille tarjoutuvasta ikkunashoppailun mahdollisuudesta! Minusta on hauskaa kiertää kaupungilla ihan muuten vain, mielikuva sisustaa kotia uuteen uskoon ja sovitella vaatteita, jotka ovat kaukana tyylistäni. Huvinsa kullakin..
0

TUULAHDUS ILOA ARKEEN JA HETKI STRESSIN HALLINTAA


Viime perjantaina oli kiire - kuten kesän mittaan on useimmiten ollut. Aikataulu oli mitattu aikalailla minuutilleen ja matkalla töihin piti ehtiä hoitamaan hevoset laitumelle ja tekemään noin kymmenen muutakin asiaa aikataulussa, jonka toteuttaminen käytäntöön tuntui yhtä älyttömälle kuin teoriassakin.. Ei auta, pakko ehtiä. Olo oli vähintäänkin kireä ja hermostunut, elämä potki jälleen päähän aika tavalla ja tuntui, että jälleen kerran se tunnelin päässä oleva valo on sammutettu säästösyistä. Siispä sitä tunnelia on vain pitänyt rämpiä eteenpäin ajan kanssa kilpaa juosten ja yrittää hammasta purren jaksaa. 

2

KESÄN LOPPUMETREILLÄ KOHTI LOPPUKIRIÄ..


Saapuva syksy saa mielen taipumaan melankolisuuteen, olen viime viikot ollut eilisiltaan saakka hieman allapäin ja alavireinen. Sitä aina miettii näin syksyn kynnyksellä elämäänsä ja koettua kesää - kaikkea sitä mitä olisi tahtonut ehtiä kokemaan ja mikä sitten kuitenkin jäi. Sitä kohtaa jonkinlaisen tienristeyksen, jossa miettii suuntansa jota kulkee. Kesä menee ihan omalaisessaan kuplassa, jossa ei ole rajoja, sisäinen seikkailija on aivan vallaton ja tulee elettyä kaukana arjen tutuista rutiineista. Syksyn saapuminen yrittää asettaa villin kesän lapsen aisoihin, saada rauhoittumaan ja miettimään asioita järkevämmältä kannalta. 

0

NOPEA JA RAVINTEIKAS PROTEIINI-OMENAPIIRAS


Edellisessä postauksessa lupailin reseptiä nopeaan, mutta ravinteikkaaseen omenapiiraaseen, jolla voi selättää sitä iänikuista makeanhimoa ja kahvileivän tarvetta. Koska itse olen palaamassa nyt kuriin ja nuhteeseen syömisten suhteen, tarvitsee taas keksiä vähän terveellisempiä ja maistuvia välipaloja, joita on nopeaa valmistaa. 

0

LOMALAIFFII JA PALUU ARKEEN - MIETTEITÄ MOTIVAATIOSTA


Kolmen viikon jälkeen on ollut aika palata työmaalle. Taakse jäi ihana loma, jonka parasta tarjontaa on ehdottomasti ollut juhannus viikonloppu ja sen jälkeinen viikko Kekkolassa Jarnon, koirien ja ystävien kanssa. 

0

KENKÄHANKINTOJEN UUSI LUOTTOMERKKI - ESPRIT



Vaatteiden ja etenkin kenkien hankinta on ollut minulle monestakin syystä hieman turhauttavaa. Pitkälle ja harteikkaalle tyypille, joka tallaa teitä eteenpäin koon neljäkymppi ja mallin leveä räpylällä, voi pukeutuminen ja jalkineiden osto olla toisinaan melko haastavaa. Shoppailu kerroista prosentuaalisesti reippaasti yli puolet ovat päätyneet siihen, että palaan kotiin tyhjin käsin ja katselen kateellisena ystävieni ostos-saalista.
0

KEVYTTÄ, RAIKASTA JA TIETENKIN HYVÄÄ - YKSINKERTAINEN VÄLIPALA SOIJAJOGURTISTA


Kun on heikkona herkkuihin tai ylipäänsä makeaan ja työskentelee vielä kaikkien houkutusten ympäröimänä kahviossa, tarvitsee makeanhimon yllättäessä nopeasti jotain korvaavaa. Olisihan jäätelö aurinkoiseen päivään maistunut, ei käy kiistäminen. Silti sen sijaan, että olisin mielitekoani kuunnellen painellut pakistimelle ja tarttunut johonkin kaloripommi tuuttiin, kehittelin itselleni äärettömän yksinkertaisen ja kevyen välipalan. Sain jopa huijattua tällä itseltäni makeanhimon pois ja se nyt on minut tuntien jo palkintoluokan saavutus.

4

SPARTAN BODYWEIGHT TRAINING -KURSSI

Pullamössö Ida ja muu ohjaaja jengi.. ;) Oma diplomi jäi matkasta kun kiiruhdin ottamaan etälaukaisimella kuvaa.

Viime perjantaina pakattiin Jarnon kanssa auto ja suunnattiin nokka kohti eteläisempää Suomea. Ensimmäinen etappi oli Lohja, jonne mentiin yöpymään ennen kuin minä läksin varhain lauantai-aamuna kohti Turkua, jossa oli luvassa seuraavat kaksi päivää kurssia kehonpainolla treenaamisesta. Kurssin järjestäjänä toimi Spartan Gear, vetäjinä oli lauantai aamupäivän Antti Nurmi ja loput ohjaukset meille veti Eveliina Tistelgren. Jälkimmäinen oli minulle entuudestaan tuttu somesta Instagramin sekä Eveliinan blogin kautta. Olen ihaillut naisen kovaa kuntoa ja seurannut mielenkiinnolla urheilijan elämää. Eveliina kirjoittaa blogia osoitteessa eevsku.fi.


0

ELETÄÄN KUIN VIIMEISTÄ KESÄPÄIVÄÄ..


Vielä viime viikolla meille näyttäynyt kesä näyttää jälleen hyljänneen tämän kurjan pohjolan kolkan. Tuulee, sataa, kaikkia vituttaa ja on niin kylmäkin, että kirjoitan tätä sormikkaat kädessä. En anna sen vaikuttaa mielialaani, minä valitsen asenteeni eikä se minua. Myrskyn jälkeen on aina pouta sää. Eron ja ihmissuhde helvetin jälkeenkin on aina pouta sää. 

0

VISIT COPENHAGEN OSA 3


PÄIVÄNI MORSIUSNEITONA STROGETILLA, TÄYDELLISTEN AURINKOLASIEN METSÄSTYSTÄ, AJANVIETTOA OMITUISELLA PAIKALLA, PALJASTUSKUVA SIITÄ PALJON PUHUTUSTA SUKLAAPULLASTA JA MUITA TURISTIKERTOMUKSIA ERÄÄN BLONDI KAKSIKON VISIITISTÄ TANSKANMAALLA...  


0

STYLED BY MONA




Viime viikolla Kuopiossa oli aika laittaa kesävaatekaappia uuteen uskoon. Kiertelin ensin yksin Matkuksessa ja olin ehtinyt hommata Vero Modalta pari kivaa perustoppia ja tuon ekan kuvan punaisenmekon, kunnes muodin tiukka asiantuntija - serkkuni Mona - lampsi paikalle. Pikainen tsekkaus sen hetkisen ostoskassini sisältöön aiheutti serkkutytön huulilla paheksuvan naksauksen ja tuhdahduksen, joka paljasti, että vaatekaappini sisältöön on tulossa muutoksia. 
Niin päästin Monan irti ja annoin vapaat kädet pukea minut johonkin muuhun kuin farkkuihin tai treenikuteisiin.

0

RAUHAA, RAKKAUTTA JA KOVAA TREENIÄ KUOPIOSSA


Viime viikolla vihdoin pääsin käymään serkkutytön luona Kuopiossa. Päivä olikin aivan huikean hauska shoppailuineen ja hippi hengailuineen - kovaa treeniä unohtamatta. Shoppailuista tulossa oma postauksensa, sillä sen se tarvitsee. Eipä tätä treenikuteissa viihtyvää tyttöä usein sellaisissa vaatetuksissa nähdä. ;)
2

VISIT COPENHAGEN OSA 2

KAKKUPALALLINEN TAIVASTA, LINNANPUISTON ILKIVALLAN TEKIJÄT, KORKEANPAIKAN KAMMOISELLE ELÄMYKSIÄ KAUPUNGIN KORKEIMMASTA TORNISTA, NÄLKÄKIUKKUISIA TUNNELMIA TIVOLISSA JA MUITA TURISTIKERTOMUKSIA KÖÖPENHAMINAN SYDÄMESTÄ...


Kotikulmia Egilsgadella.. 


4

HAPPY SUMMER CIRCUS


Ollaan Marian kanssa jo pitkään mietitty, että entinen ala-asteemme piha on täydellinen treenipaikka ja viime viikolla sitten otettiin puitteista ilo irti. Treenaaminen tosin jäi vähän vähemmän vakavamieliseksi kun lapsenmielinen innostus valtasi täysin ja koko homma meni ihan pelleilyksi kun innostuttiin kaikista niistä asioista, joita on viimeksi tehty yli kymmenen vuotta sitten. Ala-asteen piha raikui meidän naurusta, joka tuli kyllä niin suoraan sydämestä. Ei ihme, että lapsena oli aina hauskaa! Aikuisena tehdään vaan niin tylsiä juttuja ja liian vakavalla mielellä. :D


0

VISIT COPENHAGEN OSA 1

VÄRIKKÄÄN SATAMAN HUISKEESTA VASTAMAALATUN PENKIN KAUTTA KUNINKAALLISEN KETJUPOLTTAJAN LINNOITUKSELLE JA MUITA TURISTIKERTOMUKSIA MAAILMAN ONNELLISIMMAN KANSAN MAASTA..



2

LOMALLE


Äärettömän hyvää varhaista huomenta! Täällä sitä noustiin kukkumaan jo klo 3.15. Loman startanneena ja hyvin levänneenä on tarkoitus lähteä taittamaan maantietä kolmisensataa kilometriä kohti lentokenttää. Kööpenhaminaan käy meidän tie ja kun kaksi blondia lähtee matkaan, ei luvassa voi olla muuta kuin armotonta säätämistä ja hulvattoman huoletonta reissaamista! Aivan mahtavaa, oon ihan täpinöissäni täällä! :)

0

KEVÄT LEVOTTOMUUTTA


Talvet menee aina vähän puolella teholla. Sitä ei kaipaa elämäänsä sen kummempaa kuin sen tasaisesti pyörivän arjen ja tyytyy siihen vähin äänin. Keväällä talven jättämät unihiekat hieraistaan silmiltä ja karistellaan väsymys harteilta - sitä tajuaa olevansa taas enemmän elossa kuin kuukausiin. Sisäinen seikkailija nostaa päätään, alkaen janota jännitystä ja kaivaten enemmän haastetta ja uusia tuulia. Mieli on koko ajan vallaton ja vaikeasti hallittavissa - keväästä inspiroitunut ihmislapsi tarvitsee menoa ja meininkiä. Arjessa kuitenkaan harvoin tapahtuu mitään poikkeuksellisen jännittävää ja se pistää mielialat sahaamaan todella pahasti laidasta laitaan. Välillä olen haljeta onnesta ja sitten yhtäkkiä - plääh.. Mikään ei kiinnostakaan. 

0

JAETTUA ILOA


Tylsintä tähän astisessa elämässä on ollut joutua aikuisten elämään. Se on joskus vaan niin tylsää, kiireistä ja yksinäistäkin. Ehkä juuri siksi olen ihastunut temppuiluun, se saa poikkeuksetta hymyn huulilleni - myös huonoina harjoituspäivinä. Silloinkin kun turhauttaa oikein kunnolla kun jalat ei veny, en jaksa seistä seinää vasten eikä kroppa meinaa taipua siltaan. Silti kaikki se saa elämän tuntumaan vähemmän vakavalta ja keskittyessäni temppuiluun, unohdan kaikki muut murheet. 

2

PORKKANA-INKIVÄÄRI PROTEIINIKEKSIT



Jokainen varmasti tietää sen iltapäivän "pakko saada jotain hyvää kahvin kanssa" -ilmiön. Olen nykyään aika haka keksimään eri reseptejä tämän himon selätykseen ja tällä kertaa kokeilin tälläisiä porkkana-inkivääri keksejä, proteiinillä ladattuna.

0

MINUN MATKANI - KERTOMUS KIUSAAMISESTA


"Avatakseen uusia ovia, täytyy sulkea entisiä.."

Minun tapauksessani tahdon käydä lyhyesti läpi historiaani, voidakseni jatkaa eteenpäin. Tämä on kertomus siitä, miksi minä olen ollut ylipainoinen, huonosti voiva nuori nainen. Tämä on kertomus siitä, miten ollaan tultu tähän päivään, jolloin voin vihdoin yrittää oppia hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.



10

PÄÄSIÄISEN AIKAAN..

Pääsiäinen meni pääasiassa töissä, mutta mahtui sekaan kiirastorstaina mielettömän hauskat salitreenit Monan ja Marian seurassa, vähän pulkkamäkeä muksujen kanssa perjantaina, launtaina yleisötapahtumassa talutusratsastusta (siitä voi luke täältä) ja loppuillalle vatsatautia, jonka vuoksi sunnuntainen vapaapäivä menikin sitten harmikseni ihan harakoille ja sain unohtaa suunnitellut treenit ja ulkoilut.



0

HETKESSÄ ELÄMISEN UNOHTUVA TAITO



Hetki hiljaisuutta ja pysähtyminen omassa elämässään tulee joskus tarpeen. Oli erittäin huojentavaa istua eilen myöhään yöllä kynttilöiden valoon nauttimaan ihan vain omasta ajasta ajatuksiaan kooten. Ei menoja eikä vaatimuksia itseltään tai toisilta (jos ei lasketa erityisen hellyyden kipeää kissaa, joka oli rakkautta vailla). Hitsi, että olenkin kaivannut sellaista hiljentymistä, en muista milloin viimeksi olisin kokenut elämässä niin rentouttavaa hetkeä. Tunsin kuinka latauduin uudelleen naputellessani ajatuksiani tekstiksi, antaen musiikin viedä mennessään, rikkoen ajatusvirran tukkineen padon ja antaen kaiken turhan huuhtoutua pois. 

2

AKROBATIAA


Jos joku tsekkasi BUCKET LIST 2016 postaukseni, sieltä löytyi erinäisiä tavoitteita tälle vuodelle. Jostain syystä olen aivan hullaantunut akrobaatiaan kuten käsillä seisontaan, siltaan, spagaattiin jne. 
En ole koskaan ollut erityisen notkea enkä ketterä ihminen, päin vastoin todella jäykkä ja hassun kömpelö. Nyt kuitenkin olen alkanut nauttia suunnattomasti siitä kun saan haastaa itseäni asiassa, jossa en ole erityisen taitava ja lähden liikkeelle aivan nollasta. 

0

BUCKET LIST 2016

 

"On erikoista, kuinka paljon ihminen käyttää energiaa huomisen kuvitteluun vaikka huomisella ei ole aikomustakaan kulkea noiden valmiiksi ajateltujen reittien mukaan.."


0

HEMMOTTELUPÄIVÄ JA SUORITTAJAN LOMA-AHDISTUS


Loman kynnyksellä ennen viimeistä yövuoroa soin itselleni hemmottelupäivän. Kuvan tikkari ei liity tapaukseen eikä sitä syöty, allekirjoittanut yrittää rajoittaa rajusti sokerin käyttöä. 

0

MENOLIPPU

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Blogiani voi seurata nyt bloglovinissa! Ja minua voi seurata instagramissa, jota yritän opetella käyttämään aktiivisemmin.. :)

Talviloma on nyt lusittu.. Tänään sain vielä vaihdetuksi itselleni vapaapäivän ja huomenna paluu arkeen kahdeksan päiväisen työputken merkeissä. Laajempaa katsausta menneeseen viikkoon, mietteitä lomailusta ja sen aiheuttamasta ahdistuksesta myöhemmin tänään.

P.S. Varasin lomalla pienissä siduhuuruissa itselleni lisää lomaa ja lennän Kanarian aurinkoon 6.marraskuuta. Pienessä simassa ajatus vaikutti hyvältä, mutta seuraavana aamuna iski ahdistus... Minä joka pelkään melkoisesti lentämistä, menin sitten varamaan itselleni yli kuusituntia silkkaa kidutusta kymmenen kilometrin korkeudessa.. Kuten aiemminkin olen sanonut, kyllä ihminen on tyhmä olento.. No, onpahan nyt varmistettu kesäkelejä tälle vuodelle. Kauanko siellä sitten viihdytään on täysi arvoitus - tulin varanneeksi pelkän menolipun.. =D


0

PROTEIINI-RIISISUKLAASYDÄMET


Yleensä muotoilen nämä ihan vain palloiksi, mutta eihän sellainen luonnollisestikaan kuulu ystävänpäivän teemaan, joten minäkin päästin luovuuteni irti ja ainakin yritin saada näistä kököistä jotain etäisesti sydämiä muistuttavaa. Jokainenhan näkee tietenkin itse kuvista lopputuloksen.. Hahaha.. :'D Sääli, ettei makua voi jakaa netin kautta, sillä rumasta ulkonäöstään huolimatta nämä oli erinomaisia pikkupurtavia kaffin kera. Jos joku erehtyy kokeilemaan, saa kuvan ja mahdollisesti muunnellun reseptin luomuksestaan jakaa mielellään kanssani. 

2

NE HYVÄT JA HUONOT TREENIT

Viime viikolla vedin parhaan jalkatreenini ikinä ja myös suht hyvällä otteella haukkari-rinta-vatsatreenit vaikka treenasin pitkästä aikaa itsenäisesti ilman ohjausta. Ote oli alkuun vähän hapuileva, mutta toiveikas; kyllä minä osaan treenata yksinkin. Kieli keskellä suuta muistelin kaverini ohjeita ja itsevarmuus kasvoi pikkuhiljaa treenin edetessä. Pakko kyllä kuitenkin sanoa, että enimmikseen kotona treenatessa mun ote on ihan erilainen, saisipa sen tekemisen meiningin siirrettyä salillekin. Jos joku kiinnitti huomionsa kursivoituun "enimmikseen" sanaan, niin selityksen sille antaa viime perjantainen räpellys, joka voisi vain nippanappa saada käyttää nimeä 'treenaaminen'. Häpeäksihän se setti on koko sanalle, kiukuttaa vieläkin kun ajattelen, miten surkea veto se oli. Mitä siis tapahtui?


0

SEIKKAILU JÄÄLLÄ JA HOMMA JOKA MENI IHAN LÄSKIKSI

 

Eeeeh..mitäs sitä tulikaan tehtyä..

Viikonloppu meni syömisten suhteen aivan penkin alle. Sokerin- ja rasvanhimo kaappasi valtaansa perjantaina ja lopulta annoin lauantaina periksi "tieteellisen" tutkimuksen nimissä, luvaten itselleni, että saan vetää tämän viikonlopun niin överiksi kuin ilkeän, sisältäen kuitenkin yhden ehdon; olen itselleni raportti velvollinen ihan vertailun ja huvin vuoksi (raportti on katsottavissa tämän postauksen lopussa). Maanantai aamuna vaa´an lukema oli vähintäänkin järkyttävä, olin syönyt itselleni neljän kilon turvotuksen! No huh huh.. Olokin oli sen mukainen, todella turvonnut ja ahdistunut.. Nassusta katosi kaikki muoto ja maha tuntui valtavalta pallolta. Todellakin iski kaipuu edellisen viikon keveään oloon ja joutuihan sitä jälleen miettimään, miksi sitä haluaa väkisin syödä itselleen kurjan olon. Kyllä ihminen on tyhmä olento, ei voi muuta sanoa.. Oikeastaan nuo syömiset kesti vähän ruodussakin kun vertaa vuoden parin taakse, silloin lähti liian usein käsistä ja vielä tuplasti pahemmin. Jotain kuitenkin tainnut muuttua kun ei pystynyt eikä jaksanut vetää niin pahasti yli kuin sisäisen sokerihiireni olisi tehnyt mieli. On kivaa puputtaa hiilari-rasvaöverit. Not.

0

RAIKAS VÄLIPALAVANUKAS CHIASTA


Ensimmäinen postaukseni tähän blogiin oli katsaus chiapuuroihin, joihin meidän taloudessa on aikatavalla hullaannuttu. Helppoja tehdä, makuvaihtoehtoja lähes  rajattomasti ja ravintoarvoiltaankin ravitsevaa tavaraa. Avokin ehdoton lemppari on mustaherukka-kiivi ja söisikin sitä mieluiten joka ilta, mutta minä tykkään kokeilla uusia tuunauksia ja tällä kertaa syntyi chia-kerrosvanukasta. Tuomioksi tuli, että se oli ihan syötävää, mutta edelleen ei ole mustaherukka-kiivi yhdistelmän voittanutta.. No, avokkini onkin nirso, minä tykästyin tähän kovasti.  

0

UUSIA HAASTEITA JA TANKKAUSTA TÄYTETYISTÄ BATAATEISTA





Viimeksi pohdin kaipuutani päästä kokeilemaan hiihtämistä ja sitten vihdoin maanantaina pääsinkin yllättäen kokeilemaan! Siitä muodostuikin varsinainen aktiivipäivä ja sain vielä onnekseni seuraakin superhauskasta serkkutytöstäni Monasta. Monan seura ei petä koskaan, aina taattua nauramista ja koheltamista, ei vaan ole riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa.. Sekin taitaa olla sukuvika, ettei suksi luista.. :D


0

ASENNE RATKAISEE




 Aamulla olo oli energinen, edessä työpäivä ja illalla salijuttuja. Protskulla ladattua suklaa-kaurapuuroa, mansikoita ja tummapaahtoa. Tiukan aikataulun vuoksi lyhyehkö lenkki koirien kanssa ja lounasta naamariin. Takuu varma lataus päivään, joskin oli hieman vaikeaa peitellä harmistustaan kauniin aurinkoisesta talvipäivästä, joka olisi ollut täydellinen laduilla sivakointiin. Sen sijaan, että pääsisin moisesta nauttimaan, viettäisin päiväni liikennemyymälän keittiössä rasvalta käryten ja tienpäällä reissaajille ruoka-annoksia kooten. Pidän kyllä työstäni, mutta silti saa vähän harmistua ja olisihan se melko tekopyhää väittää, etteikö sitä mieluummin nauttisi ulkona olosta. :D


0
Back to Top