HEMMOTTELUPÄIVÄ JA SUORITTAJAN LOMA-AHDISTUS


Loman kynnyksellä ennen viimeistä yövuoroa soin itselleni hemmottelupäivän. Kuvan tikkari ei liity tapaukseen eikä sitä syöty, allekirjoittanut yrittää rajoittaa rajusti sokerin käyttöä. 



Mutta jos värikkään päiväni voisi aineellistaa, se olisi juurikin tuollainen makea ja värikäs tikkari. Ihana tyttöilypäivä, parturia ja hierontaa... Kyllä jokainen joskus kaipaa hemmottelua ja suon sitä itselleni selvästi liian harvoin. Sekä viime parturikäynnistä, että hierojasta on venähtänyt hyvä tovi. Olo oli niin prisessamaisen hemmoteltu, että vieläkin hymyilyttää kun ajattelen päivää. Hih. Ehkäpä taika onkin siinä, että en ravaa hemmoteltavana kovin usein ja sitten kun menen, nautin siitä täysin simauksin. Olo on niin freesi ja uudistunut vaikka mitään ihmeitä ei tehty. Lisäksi hierojallani on uskomaton taito luoda minuun toivoa paremmasta huomisesta ja saada ajattelemaan lempeämmin elämästä. Korpihovin Hoitohuoneelle täytyykin ehdottomasti suoda joskus oma postauksensa, se on erittäin tunnelmallinen paikka ja hoitajani Eija uskomaton ja innostava persoona. Aina hierontakäynnin jälkeen puhkun energiaa ja elinvoimaa. Eija on vielä kaikenlisäksi erittäin taitava käsityöihminen, olenkin menossa joskus kuvaamaan hänen luomaansa Kikkarapöngän nukkeperhettä. Odotan myös innolla, koska niistä tulee oma näyttelynsä.

 photo h3_zps2gyqo6pa.png

 photo h2_zpsnogikyxm.png


Olin koko päivän niin aurinkoisella tuulella ja intoa täynnä kuin ilmapallo. Hyppelehdin lenkillä koirien kanssa, pysähdyin välillä kuvaamaan ja ihan vain nautiskelemaan olemisesta. Hankin taannoin käyttööni Olympus Pen E-LP 7 -mikrojärjestelmäkameran reissukameraksi. Nikon D7000 kamera on erinomainen kapistus, mutta raskas raahata mukana. Olympus sen sijaan kulkee näppärästi käsilaukussa ja on kyllä kieltämättä kiva lelu vähemmän vakavamieliseen kuvaamiseen. 


 photo ww2_zpscmfhmcw5.png

Vaikka päivä oli aika tiukasti aikataulutettu se ei vaivannut minua juurikaan. Siitähän alkaisi viikon loma, kunhan ensin olisin lusinut välissä olevan yövuoron. Aiemmassa postauksessa kerroinkin, että yövuoron jälkeen jatkoimme matkaa suoraan Imatralle. Nukuin autossa pari tuntia ja anoppi ehdokkaan tykönä toiset mokomat, jonka jälkeen vähän lounasta naamariin ja pelaamaan sulkapalloa. Täydellinen loman aloitus!


Olen muuten aivan koukuttunut tuohon sulkapalloon! Odotan innolla kesää, että pääsee pihalle pelaamaan. Viime kesänä pelattiin jonkin verran, mutta jos tänä kesänä hommaisi ihan verkonkin peliä varten. Aivan huippuhauska laji!



Anoppilassa alkoi kuitenkin jo ahdistus, joka liittyi ensijaisesti ruokaan. Vaikka olin päättänyt, että tämän viikon menen sen mukaan mitä tarjolla on, aloin katua jo ekana päivänä, etten ollut pakannut mukaan omia eväitä. Runsaan hiilaripitoinen ruoka joka aterialla teki olosta pöhöttyneen. Lisäksi ruoka anoppilassa on liian hyvää, jotta sitä olisi voinut syödä kohtuudella ja toisaalta sitä taas kuvitteli, että parin tunnin sulkapalloilulla, lenkkeilyllä ja hiihtoretkellä saisi luvan vähän mässäillä. Niinhän asia ei ole, kuten on monesti jo todettu. Jännää, miten se aina unohtuu siihen saakka kunnes on syönyt mahansa jälleen kipeäksi. 



Sama meininki syömisten suhteen jatkui läpi viikonlopun kun auton nokka suunnattiin kohti Mäntsälää ja Lohjaa. Muutenkin kroppani tuntuu keräävään itseensä nestettä jo pelkästä ajatuksesta nimeltä 'automatka'. Turpoan ihan hulluna aina matkalle lähtiessä.. Sitten pääkallopaikalla suunniteltu terveellinen syöminen ja lenkkeily vaihtuivat siiderinhuuruisiin illanistujaisiin ystävien kanssa. Ensin perjantaina Mäntsälässä ja lauantaina jatkot Lohjalla ystävämme viisikymppisillä. Kun alkoholipitoinen nesteytys plussataan erittäin raskaaseen ruokaan, lukuisiin herkkuihin ja liikkumattomuuteen, aloin vakavasti miettiä, ettei omien eväiden roudaaminen jatkossa mukaan reissuun ole ollenkaan huono vaihtoehto. Olen totuttanut kroppani toisenlaiseen polttoaineeseen ja sain tietenkin kauheat vatsanväänteet liiasta rasvasta ja heikkolaatuisesta hiilarista. Olokin oli kiukkuinen ja pöhöttynyt. Nykyään siiderikin tuppaa närästämään ja vaihtuu siksi usein illan mittaa pelkkään veteen. Olen tylsä, vanha enkä jaksa. Viihdyn paremmin selvinpäin. Ei uskoisi, että vielä jokunen vuosi sitten olin melkoinen bilettejä, joka veti huiviinsa kymmenen tequilaa tuosta vaan ja kyytipojaksi pari viskiä. 

Vierailu ystävien luona Mäntsälässä oli erittäin mukava reissu! Katja ja Pasi ovat innostavia hetkessä eläjiä. Siellä kyläillessä heitetään aina huumoria ja nauraa saa maha kippurassa. Lisäksi he saivat minut vihdoin varaamaan sen kauan kaivatun matkan Kanarialle! Myös Lohjalla pidetyt viisikymppiset oli erittäin hauskat juhlat ja oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiin. Heti löytyi samanhenkistä porukkaa, joiden seurassa tuntui, että oltaisiin tunnettu pidempääkin. ♥



Siskokset ja perhe-potrettia


Hauskasta reissusta huolimatta olin kuitenkin sunnuntaina jo aivan hermoraunio ja malttamaton pääsemään kotiin. Maha oli pinkeä ja kipeä ja minä niin kiukkuinen, että olin räjähtää siihen fiilikseen. Tuntikausien ajomatkan jälkeen oli ensitöikseen sännättävä lenkille koirien kanssa, joka hieman piristikin oloa. Koko kroppa huusi päästä liikkumaan, hikoilemaan ja haukkaamaan happea. Olo oli ahdistunut  ja harmistunut, loma oli mielestäni mennyt aivan penkin alle. Olinhan haaveillut liikkuvani ja nauttivani talven kauneudesta ulkona. Se kaikki vaihtuikin siiderin tissutteluun, baariin ja liian myöhään valvomiseen. Haluaisin pystyä sellaiseen vieläkin hyvällä fiiliksellä, mutta kroppani muistuttaa aivan liian nopeasti, ettei tälläinen peli vetele. Maanantaina mieliala koheni huomattavasti kun käytiin Jarnon ja koirien kanssa pitkä ja hikinen lenkki. Jarno parka taisi saada aika paljon kiukuttelua osakseen kun aloin hyppiä seinille tekemättömyydestä. Oli pakko päästä tekemään, mutta ei millään ennätä kaikkea. Pääni sisäinen To Do -lista jatkoi venymistään ja Jarno yritti vakuutella, että "nyt ollaan lomalla, ei tartte tehdä mitään", mutta minullehan sellainen on melko vaikea pala pureskeltavaksi. Kun minunhan piti siivota ne kaapit, laittaa kirppiskamat kokoon, treenata, lenkkeillä, hiihtää, ratsastaa... Kaikkea piti mahtua viikon lomaan. Mutta aika on rajallista ja joskus joutuu valitsemaan yleisen hyvänmielen vuoksi toisin kuin itse tahtoisi. Ehkäpä tästä viisastuneena aion suunnitella seuraavan lomani niin, että en ahdistuisi ja se sisältäisi tasapainoisemmin kaikkea. Ehkä löydän tavan, jolla voin nauttia ihmisten seurasta ja juhlista sekä reissaamisesta ilman, että oma oloni kärsii siitä enkä ota stressiä. Kyseessä taitaa kuitenkin olla oman korvien välin preppaamisesta. 



Onneksi alkaa arki, lomailu aiheutti aivan liikaa paineita, koska en osannut olla suorittamatta ja stressaamatta.. No ensi kerralla tästä viisastuneena.. :'D

Ihana arki, olet erittäin tervetullut!



Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top