UUSIA HAASTEITA JA TANKKAUSTA TÄYTETYISTÄ BATAATEISTA





Viimeksi pohdin kaipuutani päästä kokeilemaan hiihtämistä ja sitten vihdoin maanantaina pääsinkin yllättäen kokeilemaan! Siitä muodostuikin varsinainen aktiivipäivä ja sain vielä onnekseni seuraakin superhauskasta serkkutytöstäni Monasta. Monan seura ei petä koskaan, aina taattua nauramista ja koheltamista, ei vaan ole riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa.. Sekin taitaa olla sukuvika, ettei suksi luista.. :D




Hiihtäminen oli aivan mielettömän hauskaa! Mistä olenkaan jäänyt paitsi kun olen karttanut suksilla menoa kuin ruttoa. Kilometrit jäi taakse ihan huomaamatta kun eteni luistellen latua, joka oli erinomaisessa kunnossa. Toivon, että nuo hiihtokelit jatkuisi ja huomenna olisikin aamulla tarkoitus korkata vapaapäivä laduilla!
Hiihtäminen sai kropassa tuntumaan, se tarjosi monipuolista ärsykettä niillekin lihakselle jotka harvemmin ryhtyvät töihin. Sisäreisiin on tuskin mikään puraissut yhtä tehokkaasti, sen verran poltteli vaikka tykkään erityisesti jalkatreeneistä ja mielestäni treenaan aika monipuolisesti.  



Ennen hiihtoretkeä oli kuitenkin hevosten ja koirien vuoro liikkua. Aamupäivästä tallilla voi lukea Turpaterapian tarpeessa -blogista.





 Aktiiviset päivät vaativat tietenkin evästä, jonka voimalla jaksaa pysyä liikkeellä. Nämä täytetyt bataatit olivat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia ja todella täyttävää ruokaa. Suosittelen! 

TÄYTETYT BATAATIT

Halkaise bataatit puoliksi ja laita uuniin paahtumaan n. tunniksi 200 asteeseen. 

Bataattien paahtuessa valmistui seuraavanlainen täyte;

Broileria 300g
Tölkillinen GoGreen Bönmix papuja
Tomaattikastike
Hienonnettua valkosipulin kynttä oman maun mukaan (itse käytin puolikkaan isosta valkosipulista)
Sitruunamehua
Chilijauhetta
Mustapippuria
Herbamare yrttisuolaa

Ota paahdetut bataatit uunista, koverra sisustaa pois ja lisää se halutessasi täytteen sekaan tai jätä jääkaappiin jotain muuta ruokaa varten. Koverretut osat voi hyödyntää vaikka kasvissose keittoon. Itse visioin mielessäni bataatti-kookoskeittoa.. Täytyykin varmaan kokeilla.
Lisää täytettä bataatteihin, ripottele päälle pizzamaustetta sekä juustoraastetta ja tyrkkää vielä uuniin n. 15-20 minuutiksi.


 Suihkun raikas, itseensä tyytyväinen ihmislapsi, joka pääsi eroon hiihtotraumoistaan. Huikea fiilis! Pienestä voi ihminen ilonsa repiä.. :')


Aamujen oma hetket.. ♥ Kynttilöitä, datailua, blogihommia, aamupuuroa ja aina pari kuppia liikaa kahvia. Yleensä kynttilöiden poltteluvimma päättyy miltei heti joulufiiliksen mentyä, mutta nyt olen parina aamuna tunnelmoinut kynttilöiden valossa kun on vielä ollut hämärää. 

Jälleen lorvin liian kauan omassa hetkessäni kunnes kupla poksahti vilkaistessani kelloa. Perhana, taas tuli kiire! Tarkoitushan oli olla ajoissa salilla.. Miten aika meneekään aina niin nopeasti kun tekee jotain mielenkiintoista. Minulla oli salille sovittuna ohjatut treenit ja sen vuoksi olisi ollut hyvä pysyä aikataulussa. Ehkäpä vielä joskus opin..  




Salilla oli tiedossa selän, olkapäiden ja ojentajien treeniä. Olen vetänyt muutamat viime treenit liikunnanohjaajaksi opiskelevan kaverini valvovan silmän alla, myös saliohjelmani on hänen laatimansa. Treenasimme yhdessä viimeksi keväällä, jolloin en ollut erityisen motivoitunut eikä kehoni ollut tottunut treenaamaan. Jokainen sali kerta tuntui kamalalta ja ajattelin, että jos tämä on tälläistä viikosta toiseen, en ymmärrä miten tästä voi saada mitään nautintoa ja miten tälläistä viitsii jatkaa. Tuohon aikaan tavoitteeni oli vain timmimpi ulkomuoto ja sehän ei ole omiaan motivoimaan kun työnteko sen eteen tuntui epämiellyttävältä ja raskaalta. Sitähän vain kokoajan odotti tuloksia, joita ei tuntunut syntyvän - mittanauhassa ei sentit kavenneet eikä vaaka lukema heilahtanut kuin korkeintaan ylöspäin kun kuvitteli, että salilla käymällä voi hyvällä omalla tunnolla vetää yliannoksen pastaa, koska urheilijahan tarvitsee hiilaria. Koska salitreeni ei kiinnostanut, en jaksanut keskittyä ja useimmiten keksin parempaa tekemistä treenien tilalle tai kävin vain huitaisemassa ohjelman vähän sinne päin hyvän omatunnon lunastaakseni. Nykyään kun haluni treenata pohjautuu pitkälti muihin seikkoihin kuten voimatasojen nousuun sekä kropan hallintaan, saan paljon enemmän aikaseksi. Tottakai tavoittelen yhä timmimpää kroppaa, mutta se ei ole suurin edellytys. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, ettei sellaisissa asioissa voi saavuttaa mitään, joista ei nauti oikeasti eikä tekemisessä ole mieli mukana. Tuloksia tuli vasta kun löysin kotitreeneistä itselleni mielekkään tavan liikkua, tästä kiitos Nanna Karalahden ja Kukka Laakson PURE treenipaketin, johon osallistuin lokakuusta alkaen. Monipuoliset ja hauskat kotitreenit motivoivat yrittämään ja sitä kautta opin haastamaan itseäni. Pikku hiljaa pidempiä sarjoja, isompia painoja. Kun tajusin, että pystyn siihen, aloin kaivata salille. Silti menemisen kynnyksen ylittäminen jää varmasti yhdeksi suurimmaksi selätetyksi haasteeksi tälle vuodelle. Kuntosalilla käymisestä oli jäänyt erittäin ikävät fiilikset, mutta ylitin itseni ja annoin uuden mahdollisuuden. Se kannatti - nyt olen innoissani saliympäristön luomista kehittymismahdollisuuksista. 

 Viimeisimmistä salitreeneistä saamani palaute antoikin ymmärtää, etten kuvittele motivaationi muuttuneen vaan kaverini huomaa sen myös hyvin - muutosta todellakin on tapahtunut niin korvien välissä kuin kropassakin. Salilla moni asia onkin kiinni paitsi tekniikasta, myös siitä mitä siellä korvien välissä tapahtuu. Kun pystyy alkaa ajattelemaan treenattavaa lihasta ja keskittymään treeniin, alkaa touhu saada ihan uusia mahdollisuuksia kehittymiseen. Ennen kyttäsin kelloa miettiäkseni, joko olisin ollut paikalla riittävän kauan; tunti - se maaginen raja. Nyt vilkaisen kelloa vain katsoakseni palautusajat sarjojen välissä. Erityisesti jäin fiilistelemään kommenttia nousseista voimatasoista, jotka olen saavuttanut ahkeralla kotitreenillä! Yes! Etenkin ojentajat ovat saaneet kotona rutkasti lisää voimaa. Tosin vielä on paljon tehtävää kun asetin itselleni jälleen uuden tavoitteen pystyä punnertamaan ojentajilla itseni ylös kahden puomin välissä roikkuessani. Kyllä vain - olen todella rapakuntoinen ylävartalon lihaksista enkä eläissäni ole villeimmissä unissanikaan kuvitellut pystyväni tekemään mitään sellaista kuin punnerrukset ja leuanvedot. Nyt uskon, että pystyn, koska tahdon

Kun treenaamiseni tulee jonkun kanssa puheeksi, usein keskustelu kumppani kertoo tuskastuneena, että hänenkin pitäisi aloittaa kuntosali, mutta ei jaksa, huvita tai saa aikaiseksi. Minä vastaan, ettei tarvitse. Se voisi olla hyväksi ja kannattaisi antaa mahdollisuus, mutta maailma on täynnä liikuntamuotoja eikä elämä vaadi keltään puntilla käymistä. Ei kenenkään pitäisi tehdä mitään väkisin eikä varsinkaan potea huonoa omaatuntoa sellaisen asian vuoksi, se harvoin on hyvä lähtökohta tekemiselle. Hassua kuinka moni tuntuu kuitenkin kokevan kuntosalilla käymisen liki samanlaisena velvollisuutena kuin vaikkapa verojen maksamisen - pakkohan siellä olisi käydä jos kuntoon mielii ja tahtoo olla kunnon kansalainen. Verojen maksuahan ei voi karttaa, mutta kuntosalin onneksi voi. Jokainen voi haastaa hieman itseään ja ylittää salille menemisen kynnyksen - käydä kokeilemassa ilman paineita, sitten pikkuhiljaa innostua enemmän tai olla innostumatta. Juu, pitäisihän sitä pystyä menemään oman mukavuusalueen ulkopuolella, "no pain - no gain" ja sitä rataa.. Jokainen voi kuitenkin kokeilla sieltä poistumista sillä omalla mukavuusalueellaan eikä tehdä itselleen tuplasti hallaa tekemällä jotain, mikä ei tunnu yhtään omalta ja sitten vielä pitäisi repäistä itsestään voimia pyrkiä parempaan kun mihin paukut riittää. Silloin kun kovasti tahtoo treenata salilla, on valmis etsimään tietoa ja kehittämään taitoa, saaden siitä hyvää fiilistä. Jos ei tunnista itseään kummastakaan, on parempi keskittyä muihin asioihin ja unohtaa se, mitä muka pitäisi. Pääasia, että liikkumisessa säilyy hyvä fiilis, sitä kautta voi löytää motivaatiota yrittämään enemmän ja lopulta haastaa itsensä uusiin juttuihin.

  En tiedä osaanko selittää sitä fiilistä, joita saan näistä itseni haastamisjutuista, mutta ainakin se tuntuu jännittävälle ja pitää aktiviisena. Elämässä pitää ehdottomasti olla pientä haastetta, mutta jokaisen tulisi löytää sellaisia, jotka tuntuvat aidosti tärkeiltä toteuttaa. Määritelkööt jokainen ne itse antamatta milloin minkäkin tapetilla olevan hypetyksen vaikuttaa asiaan.

Olisikin kiva kuulla, millaisia haasteita sinä olet itsellesi asettanut tälle vuodelle ja mikä siihen motivoi? 




Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top