PÄÄSIÄISEN AIKAAN..

Pääsiäinen meni pääasiassa töissä, mutta mahtui sekaan kiirastorstaina mielettömän hauskat salitreenit Monan ja Marian seurassa, vähän pulkkamäkeä muksujen kanssa perjantaina, launtaina yleisötapahtumassa talutusratsastusta (siitä voi luke täältä) ja loppuillalle vatsatautia, jonka vuoksi sunnuntainen vapaapäivä menikin sitten harmikseni ihan harakoille ja sain unohtaa suunnitellut treenit ja ulkoilut.





Se mitä tähän pääsiäiseen kuului aiempaa yllättävän paljon vähemmän oli suklaa ja ruoka. Vatsatauti hoiteli loppu viikonlopun mässäilyt ja ällöttää vieläkin sen verran, että olen taas tainnut päästä vauhtiin suklaasta irroittautumiseen, jonka syönti on viime aikoina uhannut karata käsistä. :D

Kiirastorstaina oli kyllä varmaan hauskimmat salitreenit (ja tehokkaimmat, jalat olekaan aikoihin ollu niin kipeät) pitkään aikaan! Että onkin aina mukavaa saada seuraa ja heittäytyä sen lapsenomaisen riemukkuuden vietäväksi treenaamisen suhteen. Hiki virtasi ja nauru raikui kun tämä kolmikko pääsi irti kuntosalin ryhmäliikuntatilaan.


Plié! ;)


Kun asialliset treeniosuudet oli hoidettu, sai taas siirtyä voimistelun pariin. Siskolikka yllätti ketteryydellään renkailla. Itse en ole koskaa osannut riippua niissä mitenkään päin, koska olen ollut heikko ja kömpelö. Vielä pari kuukautta sitten en jaksanut riippua niissä edes käsieni varassa. Nyt kuitenkin Marialta esimerkkiä katsottuani päätin yrittää. Niin vaan sinne kiepsahdin kaikista epäilyksistäni huolimatta ja itseasiassa nyt viikko tämän jälkeen olen kehittynyt jo kilpikonnakippurasta pois ja ponnistuskin lähtee paljon vakaammin ilman ylimääräistä vauhtia. Nopeasti sitä kehittyy kun tekee niinkuin alta näkee:



Jotkut varmaan ajattelee, että mitä ihmettä tuossa nyt muka on, mutta minulle kaikki tämän kaltaiset asiat ovat todellakin ihmeitä.. Kuten yllä sanottu, olen ikäni ollut kömpelö, arka ja heikkokin vielä. Kun pystyn tälläisiin vihdoin, tunnen huumaavaa rajattomuuden ja vapauden tunnetta.

Samaa fiilistä tietenkin aiheuttaa treenini kohti spagaattia. Tyttöjen kanssa kokeiltiin jokainen omaa venyvyys tilannetta ja tältä se näytti:




Mikä toi "paska haisee nenän alla" -ilme on.. :'D Mutta siihen saakka venyy jalat nyt. Kesään mennessä toivottavasti jo alempana tai jopa spagaatissa. Venyttelen kuitenkin suhteellisen ahkerasti ja toivon, että panokseni toisi tulosta.


Muistattehan kottikärryt?? Sillon pentuna ainakin meillä tätä leikittiin. Vaatii muuten melkoista kehonhallintaa (ja näköjään myös pokerinaamaa tuon käkätyksen sijaan) onnistuakseen nyt kun pituutta on huomattavasti enemmän kuin sillon kun tätä viimeksi on leikitty. 






Sillassa on yrittänyt alkaa hakea enemmän taipuisuutta. Kuten yltä näkyy, Maria ja Mona ovat huomattavasti minua taipuisempia. 



Kiitos Maria ja Mona, ootte parhaita! ♥

Pitkänä perjantaina ennen töitä ulkoiltiin muksujen ja anoppilan porukan kanssa. Minä huristelin stigalla loivaa pihamäkeä alas ja juosten ylös. Välillä kiipesin seinälle harjoittelemaan käsillä seisontaa, mikä ei onnistunut oikein hyvin kun maa on niin epätasainen enkä päässyt riittävän lähelle seinää. 






Koirat ja lapset on vaan mun sydämen sulattava yhdistelmä. Musta on hauskaa seurata niiden yhteistä säveltä joka tuntuu tulevan niin luonnostaan. 











Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top