JAETTUA ILOA


Tylsintä tähän astisessa elämässä on ollut joutua aikuisten elämään. Se on joskus vaan niin tylsää, kiireistä ja yksinäistäkin. Ehkä juuri siksi olen ihastunut temppuiluun, se saa poikkeuksetta hymyn huulilleni - myös huonoina harjoituspäivinä. Silloinkin kun turhauttaa oikein kunnolla kun jalat ei veny, en jaksa seistä seinää vasten eikä kroppa meinaa taipua siltaan. Silti kaikki se saa elämän tuntumaan vähemmän vakavalta ja keskittyessäni temppuiluun, unohdan kaikki muut murheet. 



Kuten postauksen avauskuvassa näkyy, joinakin päivinä venyy huonommin. Takaviikkoina koin tämän vuoksi lievää turhautumista jonka vuoksi jätin spagaattiharjoittelun hetkeksi kokonaan. Olkuut mokoma, en minä ikinä veny siihen... Sitten toissapäivänä kävin lämmittelevän lenkin, jonka päätteeksi päätin kokeilla. Yllätyksekseni liuin yllättävän sulavasti alas kohti spagaattia ja venyin pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Vielä pystyin viettämään asennossa pitkän hetken ilman, että kintut oli kivusta liekeissä. Jes! Se oli hieno hetki, joka sai kestohymyn huulilleni ja jaksan fiilistellä asiaa vieläkin. Merkitysetön asia yhteiskunnalle, iso asia Idalle. Tämän lisäksi olen edennyt myös käsilläseisonnassa ja leuanvedossa, jossa olen vihdoin edennyt harjoittelemaan osittain ilman kuminauhan avustusta. Minä ja höpsöt tavoitteeni.. Mutta ne tekevät minut iloiseksi ja kroppakin kiittää. 


Tarinan opetus oli, ettei koskaan kannata tehdä mitään verenmaku suussa. Antaa asioiden edetä omalla painollaan. Tauko on usein tarpeen ja erittäin hyödyllistäkin. Olen huomannut tämän monella elämän osa-alueella, erityisesti hevosten kanssa. Don't worry, be happy -meiningillä pääsee pitkälle. Se on niitä taitoja, jotka olivat lapsena itsestään selviä, mutta jotka meinaa uhkaavasti kadota tässä harmaassa aikuisen elämässä. Elämässä, jossa kaikesta on uhannut tulla vain suorituskeskeistä eteenpäin painamista. Onneksi olen löytänyt linkkini takaisin lapsuuden huolettomuuteen akrobatiasta.



Sitten vähän syvällisemmän pohdinnan pariin asioista, jotka ovat painaneet mieltäni jo kauan. Kuten kirjoitin tämän tekstin alkuun, että aikuisen elämä osaa olla toisinaan niin tylsää, kiireistä ja yksinäistä.. Tylsyys on jollain tapaa selätettävissä, mutta sitten ne kaksi asiaa, jotka saavat surulliseksi ovat kiire ja yksinäisyys. Olisi upeaa kun aikataulut kohtaisivat useammin niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa viihtyy. Vielä upeampaa olisi tavata uusia ihmisiä ja eritoten ihmisiä, joiden kanssa olisi yhteisiä mielenkiinnon kohteita, kuten myt vaikka treenaaminen, akrobatia, hevoset, valokuvaus.. Se lista on loputon, joita olisi mahtavaa jakaa toisten ihmisten kanssa. Nähdä toisen onnistumisia, tsempata, iloita mukana ja ennen kaikkea jakaa ne hienot hetket. Jaettu ilo on aina satakertainen ilo. Nykyään tuntuu, että ainoa keino jakaa päiväänsä muiden kanssa on avata facebook tai kirjoittaa blogia, jota ei varmaan edes lue kukaan.. No, ainakin se on keino toteuttaa itseään ja rakkauttaan kirjoittamista ja valokuvausta kohtaan. :D


Välillä se, ettei ole kovinkaan paljoa ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa saa niin kovin surulliseksi. Toisinaan yritän houkutella ihmisiä mukaan lenkille tai vaikka salille, mutta tuntuu, ettei kukaan tahdo lähteä. Ehkä vika on minussa, ehkä en ole kovin hauskaa seuraa tai sitten vaan siinä, että ihmisillä on parempaakin tekemistä. Niin ja se ainainen kiire kuten itselläänkin mukamas on aina olevinaan. Jarnolle puhuinkin yksi päivä vähän diipimpää settiä siitä, että ihan oikeasti, elämme täällä vain kerran. Miksi me jähmetymme facebookkeihimme ja etsimme sieltä elämää kun se on tässä ja nyt. En minä ainakaan tahdo vanhempana muistella kuka päivitti mitäkin seinälleen vaan haluan muistella kuinka meillä oli hauskaa keskenään ku pelattiin, treenaattiin, temppuiltiin, istuttiin iltaa, naurettiin ja tanssittiin.   


Jälleen siis yksi niistä asioista, joita meidän pitäisi oppia karvaisilta ystäviltämme. Ne ovat aina messissä mukana ja valmiita seikkailuun. Ne eivät koskaan kieltäydy hauskanpidosta, pitkästä lenkistä tai vaikka ilta ajelusta kylänraitilla. Kaikki tervehditään ilolla ja suurella innolla. Messissä ollaan silloinkin kun tehdään jotain vähemmän kiinnostavaa, kuten vaikka katsotaan kun mamma jumppaa.. ;)




Se tyyli, jolla koirat elävät läpi elämänsä on taito, joka meiltä löytyi lapsena ja vielä nuoruudessakin. Lähdettiin spontaanisti yökylään kaverin luo, ajelemaan keskellä yötä, valokuvattiin päivä ihan vain huvin vuoksi ja juostiin metsässä ajattelematta montako kaloria palaa ja montako kilsaa tulee. Aina oli seuraa ja ilon jakamista porukalla. Hitsi mä kaipaan sitä aikaa ja sen huoletonta kiireettömyyttä ja mietin, voisiko sen löytää vielä uudelleen. Ehkei se ole mahdotonta, ehkä vielä joskus saan huomata viettäväni aikaa enemmän ihmisten kanssa kuin yksin ja jakaa taas ihmisten kanssa asioita. 



  Maisemat keittiön ikkunasta.. ♥


2 kommenttia

  1. Totta puhut. Ei muka oo aikaa tavata ihmisiä, tehdä mitä mielii, kun kuluttaa liikaa aikaa kaikkeen mitä muka täytyy ja sitten ei muka jaksa tehdä enää niitä juttuja joita oikeasti haluaa.

    Välillä saa tosissaan punnita sitä tärkeysjärjestystä ja miettiä, että mitä sitä tahtoo siellä kiikkustuolissa muistella.

    Enkä usko, että se sun seurasta on kiinni..ei voi olla. Liikunnan pariin on hankala suostutella ihmisiä keistä se ei lähtökohtasesti kuulu hauskanpitoon. Mutta kysyppä dokaamaan niin lähtijöitä on jonoksi. :D

    VastaaPoista
  2. Haha, toi on niin totta,että dokaus seuraa löytyy aina. :D Se mua just surettaa, että sillon seuraa on yllin kyllin kun kaikki on tillintallin.. sit selvinpäin ne samat tyypit vaan murjottaa himassa eikä ketään kiinnosta mikään. Mä oon vähän kateellinen kun miettii esimerkiksi meidän mummo vainaan elämää - ne ihmiset kävivät toistensa luona kylässä! Kuulumisia jaettiin tuvassa kahvikupin äärellä, olipa arki tai viikonloppu eikä aikaa tapettu tietokoneella olemiseen. Ehkä tämä asia vielä joskus muuttuu.. heh, paasaan kyllä nyt, sori.. :'D

    Olis kiva joskus pitää porukalla vaikka joku rennon meiningin bootcamp ja muistella nuoruusvuosia ja luoda uusia muistoja! :)

    VastaaPoista

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top