SPARTAN BODYWEIGHT TRAINING -KURSSI

Pullamössö Ida ja muu ohjaaja jengi.. ;) Oma diplomi jäi matkasta kun kiiruhdin ottamaan etälaukaisimella kuvaa.

Viime perjantaina pakattiin Jarnon kanssa auto ja suunnattiin nokka kohti eteläisempää Suomea. Ensimmäinen etappi oli Lohja, jonne mentiin yöpymään ennen kuin minä läksin varhain lauantai-aamuna kohti Turkua, jossa oli luvassa seuraavat kaksi päivää kurssia kehonpainolla treenaamisesta. Kurssin järjestäjänä toimi Spartan Gear, vetäjinä oli lauantai aamupäivän Antti Nurmi ja loput ohjaukset meille veti Eveliina Tistelgren. Jälkimmäinen oli minulle entuudestaan tuttu somesta Instagramin sekä Eveliinan blogin kautta. Olen ihaillut naisen kovaa kuntoa ja seurannut mielenkiinnolla urheilijan elämää. Eveliina kirjoittaa blogia osoitteessa eevsku.fi.





Ensimmäisenä fiiliksenä Turkuun päin ajellessa oli savolaisen vaatimaton kauhistus ja ujous.. Eihän tälläinen kotitreenari sovi joukkoon mitenkään enkä todellakaan tiennyt mitä edes kurssilta odottaa. Rohkeuden rippeet keräten menin sinne kaikkien niiden personal trainereiden ja sometähtien joukkoon katsomaan mitä tulemaan pitää. Olo oli pullamössömäisen pehmeä kun katsoi monen muun kireää kuntoa, mutta samalla sain valtavasti tahtoa tehdä oman kunnon ja kehittymisen eteen. Sydän tykyttäen menin koko joukon eteen esittelemään itseni enkä muista tuon taivaallista siitä, mitä siinä sen minuutin ajan pälpätin. Ujous on kyllä kaamea maanvaiva.. Ehkä seuraavaksi käyn jonkin mielenhallinnan kurssin, jossa opetellaan esiintymään rohkeasti. :D

 Alku jäykkyyden mentyä olin ensimmäisen puolen tunnin jälkeen aivan liekessä, tää on niin mun juttu! Olin suunnitellut saavani paljon kuvamateriaalia kurssilta, mutta yksinkertaisesti innostukseltani unohdin koko kameran ja keskityin tekemään. Kaksi kahdeksantuntista päivää vierähti aivan hujauksessa! Lopulta sunnuntaina poistuin paikalta ohjaajan diplomi kourassa, hymy huulilla ja motivaatio mittari tapissaan.

Meillä oli tosi kannustava ja kiva porukka, sain paljon hyviä vinkkejä paitsi kurssin varsinaisilta ohjaajilta niin myös muilta osallistujilta. Tikis.fi somekanavallakin vaikuttava Tommi Jalomäki osoittautui todella mukavaksi tyypiksi, joka jakoi auliisti vinkkejä niin leuanvetoihin kuin käsillä- ja päälläseisontaan. Sainkin monta oivallusta miehen yksinkertaisista ohjeista, itse kun tuppaan ajattelemaan asioita toisinaan liian monimutkaisesti.

Ohjaajakurssiin luonnollisesti kuului myös muutama setti, jossa piti ohjata kurssikavereille. Tilanteet olivat lievästi ilmaistuna kiusallisia ottaen huomioon, että olen näiden asioiden suhteen täydellinen keltanokka ja vieläpä sairaanloisen ujo, mutta myönsin rehellisesti, että en oikeastaan tiedä aiheista kovinkaan paljoa ja ohjaaminen tuntuu aika haastavalta. Erityisesti oli hankala virittäytyä tilanteeseen kun ohjattavana oli paljon itseään kokeneempia treenareita, jotka ohjaavat työkseen. Setit oli taatusti aika noloa matskua, mutta ainakin yritin enkä pyörtynyt kauhusta vaikka kämmeniä lievästi hikoiluttikin.. :D

Ensimmäisten asioiden joukossa sain todeta, että mun keskikroppa on paljon luultua heikommassa hapessa. Sen tiesin, että se on kiero ja vänkyrä vähän joka suuntaan, mutta vielä tuo notkokin.. Ensimmäisen kerran pääsin kunnolla sen makuun miltä tuntuu kun keskikroppa oikeasti on tiukasti liikkeen tukena ja millainen voima pesä se onkaan oikein aktivoituna. Tuon notkon selätykseen on paljon duunia tehtävänä, mutta nyt ainakin tiedän keinoja joilla saan keskikroppaan kaivattua voimaa.



Kurssilla käytiin läpi monia minulle tuntemattomia liikkeitä, mutta myöskin jo opeteltuihin tuli paljon uutta tietoa. Esimerkiksi tajusin ensimmäistä kertaa, ettei käsilläseisonnan opetteluun ole oikotietä. Eveliinan sanoja lainatakseni, pohjatyön tekemättä jättäminen olisi sama kuin talo ilman perustuksia - se sortuu ennen pitkää. Käsilläseisonnan tapauksessa tämä tarkoittaa vammoja ja loukkaantumisia. Olen jonkin verran tehnyt pohjatyötä haaveeni eteen, mutta myönnän lähteneeni oikomaan. Nyt on kiltisti aika palata perustuksien rakentamiseen ajatuksen kanssa ja saada koko ketju toimivaksi ilman heikkoja lenkkejä, joita sitten yritetään peitellä vauhdilla ja vaarallisilla tilanteilla. Lopussa se kiitos seisoo, joten työ varmasti kannattaa. Eveliinan vertauskuva siitä, että jokainen on oppinut kävelemään ajan saatossa tukevasti jaloillaan eikä enää joudu miettimään niiden lihasten toimintaa, loi minulle uutta toivoa siitä, että jonain päivänä opin seisomaan sujuvasti myös käsilläni jos kerta olen oppinut ongelmitta käyttämään jalkojani. Nyt siis vain kiltisti takaisin seisomaan seinää vasten/L-seisontoihin, että saadaan palaset rakennettua - tokikaan vapaa seisontaa jättämättä.


Seisoin ensimmäistä kertaa päälläni. Olen aina vähän arastellut tätä ja tuskin edes ilman tätä kurssia olisin yrittänyt. Nyt olen aivan koukussa mokomaan liikkeeseen ja odotan, että kroppa palautuu viikonlopusta sen verran, että kärsin tehdä taas uusia harjoituksia.



Näihin kahteen päivään ei mahtunut yhtään asiaa, joka ei olisi kiinnostanut, mutta ehdottomasti parasta antia käsilläseisontojen ja leukojenvetojen lisäksi oli eri eläinliikkeet sekä paritreenit. Ne oli mahdottoman hauskoja molemmat - tulee varmasti näkymään paljon omissa treeneissä ja luonnollisesti näistä saa sitten kanssaeläjät osansa.. ;)

Ai joo ja sain uuden pakkomielteen krokotiili nimisestä liikkeestä. Bucketlist eikun kasvaa.. 

Kurssin päätyttyä jäin miettimään, että jokaisen treenaajan pitäisi käydä kurssilla tai ainakin ohjatuilla tunneilla. Miten paljon ihmiset tekeekään vääriä asioita eikä sen vuoksi kehity, menettää motivaation tai pahimmassa tapauksessa rikkoo itsensä. Itse sain tuolta kahdelta päivältä paljon vinkkejä kokonaisuuteen ja omiin treeneihin - aion myös taatusti jatkossakin käydä sivistämässä itseäni ihmisten ilmoilla. 

Huikeeta settiä Spartanilaiset, Ida kiittää ja kuittaa! 


Kurssipäivien välissä ajelin launtaina Turusta puolentoistatunnin matkan päähän kauniiseen ja tunnelmalliseen Fiskarsin kylään. Meidän piti käydä lyhyt iltalenkki, mutta eksyttiin reitiltä ja matka venyi n. 8-9kilometrin mittaiseksi. En kyllä pahastunut, sillä reitti oli hyvin kaunis ja illaksi sääkin parani. Kävely rentoutti kivasti päivän lihaskuntotreenien jälkeen. 

Paikka vaikutti erittäin mukavalta ja sievältä pikku kylältä elää, onnea vaan Jarnon veljen perheelle kivasta uudesta kotikylästä. :)



Jos loma-Idan mielenmaisema pitäisi visualisoida, se tunnelma on kuvattuna ylläolevassa. 



Loma on vasta aluillaan ja olen intoa niin täynnä, ei voisi elämä paremmin maistua tällä hetkellä! :)

Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top