LOMALAIFFII JA PALUU ARKEEN - MIETTEITÄ MOTIVAATIOSTA


Kolmen viikon jälkeen on ollut aika palata työmaalle. Taakse jäi ihana loma, jonka parasta tarjontaa on ehdottomasti ollut juhannus viikonloppu ja sen jälkeinen viikko Kekkolassa Jarnon, koirien ja ystävien kanssa. 


Jos kaipaat edullista lomanvietto paikkaa omasta rauhasta, kauniista maisemista ja johon vielä perheen karvaiset kaveritkin ovat tervetulleita niin kurkkaa paikka osoitteesta http://www.kekkola.fi. :)






Kekkolassa tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa kajakilla menoa, joka olikin huippu hauskaa. Samoin pääsin soutamisen makuun vuosien tauon jälkeen. Jos Jarnolta kysytään miten meni noin niinkun omasta mielestä, saisitte vastaukseksi epäuskoisen naurahduksen. Olin vesiselvä soutaessani, mutta en hitto vieköön saanut sitä mokomaa paattia kulkemaan suorassa! Miten se voikin olla niin vaikeaa.. Onneksi Rappusella ei partioi venepoliiseja tai olisin varmasti joutunut hönkäisemään pilliin. ;)





Mutta niin se vain koitti loman jälkeen arki. Aluksi ajatus jysähti kasvoille kuin metrinen leka ja ymmärsin jälleen, miksi olin mieluummin vältellyt tällaisten lomajuttujen pitämistä kun on päässyt hyvään työputkeen. Motivaatio kaikkea arkea kohtaan tuntui paenneen jonnekin kauas minun ulottumattomiini ja niin on käynyt aina jos poikkean rutiineistani liian kauaksi aikaa. Viikko on maksimi, jonka voin poiketa rutiinieni ääreltä tai sen jälkeen saa kokea sen hitonmoisen uudelleen aloittamisen tuskan.



Vaikka pidän työstäni, silti harmittaa viettää loput kesästä suurimman osa-aikaa sisätiloissa. Sellaista tämä ihmiselo kuitenkin on ja pitääkin yrittää loppukesä ottaa niistä vähäisistä hetkistä ilo irti. Ennen kaikkea pitää miettiä, mitä työ antaa eikä sitä mitä se ottaa. Fiilikset olivat todella synkät loman viimeisinä päivinä aina kun ajatukset karkasivat töihin paluuseen. Kuitenkin sinne palattuani ja tavattuani monia kivoja työkavereita, tajusin tekeväni töitä taas entisellä hyväntuulisella ja kunnioittavalla otteella. Kun on viettänyt joitakin helvetillisiä pätkiä työttömänä, oppii arvostamaan työtään. Ainahan sitä ajattelee, miten olisi mukavaa viettää välivuosi töistä ja keskittyä kaikkiin omiin juttuihin, mutta sitten muistan millaista se oli. Ei saanut aikaiseksi mitään, koko ajan vain stressi jyskytti takaraivossa "pakko saada töitä" ja päivät valuivat ohi täysin merkityksettöminä. Aloitettuani uudelleen nykyisessä työpaikassani pikkusiskoni tuumasi, että töissä käynti todella sopii sulle - olet kuin eri ihminen. Totta, yhtäkkiä työpäivän jälkeiset vähäiset tunnit tuli teho käytettyä erilaisten aktiviteettien parissa, olin paremmalla tuulella ja kykenin taas elämän myönteiseen positiiviseen ajatteluun - tulevaisuudessakin tuntui olevan taas jotain järkeä. Vaikka joskus valitan ja narisen töissä, pohjimmainen ajatus kuitenkin on, että minä todella arvostan työtäni. Sitä kautta arvostan myös enemmän vapaa-aikaani, mutta tahdon nauttia sitä kohtuuksissa määrin. 


Toinen asia, joka vaivaa ja painaa mieltä on treenaaminen (tai sen puute) ja pari vyötärölle kertynyttä kesäkiloa. Vaikka ehdottomasti puhun rentouden puolesta niin rentous on kaukana jos oma olo alkaa tuntua ikävältä. Olkootkin, että kyseessä on pari hassua kiloa, mutta ne tekevät oloni kurjaksi. Nyt olenkin joutunut ryhdistäytymään aika tavalla ja alkanut tarkkailla taas hetken aikaa tiukemmin mitä suuhuni laitan (siitä puheenollen, seuraavassa postauksessa reseptiä superhyvään miniomenapiirakkaan - stay tuned!). Huomasin myös, että kevyempi liikkuminen alkoi käydä tunteisiin. Olen ollut viikko tolkulla levoton ja kiukkuinen - tänään lopulta räjähdin ja Jarno parka sai osansa kun sattui väärään paikkaan väärään aikaan. Lopulta juoksin lenkillä eteenpäin sykkeiden paukkuessa 135-148 välillä, herrasmies hevoseni Akilles mukana ja tunsin kuinka kiukku karisi harteilta. Olipa vapauttava tunne.. Turpaterapiaa ja liikuntaa, aika toimiva yhdistelmä.. ♥ Ensimmäistä kertaa eläissäni tajusin, kuinka paljon minä todella tarvitsen liikuntaa ja sen laadulla on erittäin suuri rooli. Liikkumattomuus alkaa nopeasti oireilla fyysisenä ja psyykkisenä pahoinvointina ja vittumainen-akka-syndroomana. Ihan saman aiheuttaa työttömyys ja liika vapaa-aika. Vaikka joku osa minusta vastustaa ajoittain kumpaakin, silti ne tekevät elämälleni sen vakaan perustuksen, jonka päällä on tukeva olla.


Tosin lomani viimeisellä viikolla herättelin laiskistunutta kroppaani kovemman treenaamisen makuun intervalli kuntopiirin parissa. Voi aloittamisen vaikeus, mutta olipa hyvä fiilis treenien jälkeen! Siitäkin huolimatta, että ampiainen pisti jalan syrjään pomppiessani nurmikolla.. 



Hieman harmittaa, että olin suunnitellut lomalla treenaavani tehokkaasti, mutta kävi vanhanaikaiset. Hyvistä aikeista huolimatta olen päässyt treenaamaan kahdesti bodyweight training -kurssin jälkeen. Kurssin jälkeen puhkuin intoa, mutta flunssa sitten päätti laittaa touhulle stopin. Juhannukseen saakka olinkin hirveässä räkätaudissa ja keskikesän juhlan kunniaksi hankin treenaamisen sijaan kunnon siideripöhötyksen juhlien venähtäessä nelipäiväisiksi. En ottanut perjantaita lukuunottamatta paljoa, mutta häränpyllyä heittäneet syömiset ja päivä rytmit söivät kyllä treenimotivaation kokonaan. Lenkillä tuli onneksi sentään käytyä, mutta nyt olisi syytä alkaa taas panostaa lihaskuntotreeniin kunnolla, ettei tässä aivan veltostu. Odotan vain, että saan taisteltua itseni alkukankeuden läpi ja pääsen taas satalasissa treenaamaan. Haluan sen saman driven päälle, joka oli viime syksystä alkaen.


No ne niistä motivaatiolöpinöistä. Kesä on vain kerran vuodessa, siitä pitää nauttia parhaaksi katsomallaan tavalla. Yritän tosin elää sitä jatkossa hieman paremmassa ruodussa, mutta en suostu ikinä missään elämän tilanteessa tekemään mitään hampaat irvessä. Minun ainoa tavoitteeni elämässä on pitää hauskaa elämästä nauttien. Asenteensa voi aina valita, tekipä mitä hyvänsä. :) 

Parasta kesässä just nyt...

Uiminen ja saunominen 

Tätä olen vilukissana vältellyt viisitoistavuotta, mutta nyt olen karaistunut ja voin taas nauttia veden iloista.



Kolkonlahden kesäkahviolla hengailu.. Koska tää vaan on rennoin työpaikka ikinä.


Kukat ja kaunis luonto..



Rennosti ottaminen..



Yhteinen aika parhaiden kaa..



Ihan vaan eläminen ja oleminen..




Ja täytyy kyllä myöntää, että myös uusi tehokkaampi bloggailu kaveri tekee elämästä aika mukavaa.. :D

Mikä teidän kesässä on ollut parasta ja mitä lomasuunnitelmia on loppukesälle? :)

Entä millä te ruokitte motivaatiota sen hiipuessa? 


NAUTTIKAA KESÄSTÄ! :)

Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top