TUULAHDUS ILOA ARKEEN JA HETKI STRESSIN HALLINTAA


Viime perjantaina oli kiire - kuten kesän mittaan on useimmiten ollut. Aikataulu oli mitattu aikalailla minuutilleen ja matkalla töihin piti ehtiä hoitamaan hevoset laitumelle ja tekemään noin kymmenen muutakin asiaa aikataulussa, jonka toteuttaminen käytäntöön tuntui yhtä älyttömälle kuin teoriassakin.. Ei auta, pakko ehtiä. Olo oli vähintäänkin kireä ja hermostunut, elämä potki jälleen päähän aika tavalla ja tuntui, että jälleen kerran se tunnelin päässä oleva valo on sammutettu säästösyistä. Siispä sitä tunnelia on vain pitänyt rämpiä eteenpäin ajan kanssa kilpaa juosten ja yrittää hammasta purren jaksaa. 

2

KESÄN LOPPUMETREILLÄ KOHTI LOPPUKIRIÄ..


Saapuva syksy saa mielen taipumaan melankolisuuteen, olen viime viikot ollut eilisiltaan saakka hieman allapäin ja alavireinen. Sitä aina miettii näin syksyn kynnyksellä elämäänsä ja koettua kesää - kaikkea sitä mitä olisi tahtonut ehtiä kokemaan ja mikä sitten kuitenkin jäi. Sitä kohtaa jonkinlaisen tienristeyksen, jossa miettii suuntansa jota kulkee. Kesä menee ihan omalaisessaan kuplassa, jossa ei ole rajoja, sisäinen seikkailija on aivan vallaton ja tulee elettyä kaukana arjen tutuista rutiineista. Syksyn saapuminen yrittää asettaa villin kesän lapsen aisoihin, saada rauhoittumaan ja miettimään asioita järkevämmältä kannalta. 

0
Back to Top