KESÄN LOPPUMETREILLÄ KOHTI LOPPUKIRIÄ..


Saapuva syksy saa mielen taipumaan melankolisuuteen, olen viime viikot ollut eilisiltaan saakka hieman allapäin ja alavireinen. Sitä aina miettii näin syksyn kynnyksellä elämäänsä ja koettua kesää - kaikkea sitä mitä olisi tahtonut ehtiä kokemaan ja mikä sitten kuitenkin jäi. Sitä kohtaa jonkinlaisen tienristeyksen, jossa miettii suuntansa jota kulkee. Kesä menee ihan omalaisessaan kuplassa, jossa ei ole rajoja, sisäinen seikkailija on aivan vallaton ja tulee elettyä kaukana arjen tutuista rutiineista. Syksyn saapuminen yrittää asettaa villin kesän lapsen aisoihin, saada rauhoittumaan ja miettimään asioita järkevämmältä kannalta. 



Eilen illalla istuessani portailla kuuntelemassa sadetta, tajusin melankolisuuden väistyneen. Toivotin hyvin ja levollisin mielin syksyn tervetulleeksi taistelematta enää vastaan kuin itku-potku-raivarin partaalla oleva lapsi. Olen ollut koko kesän hunningolla vailla suuntaa ja koenkin nyt sekä mielen että kropan alkaneen kaivata lepoa ja rutiineja ensi kesään saakka. Syksy ei tuo tänä vuonna edellisvuosien tapaan mitään suuria muutoksia elämään, jonka koen helpotuksena. Tahdon hetken hengähtää ja elää turvallista arkea. Se tuntuu tähän hetkeen mukavalta vaikka yleensä syksyisin olen kevään tapaan kokenut ne suurimmat muutokset elämässä. 


Kesän aikana löysistynyt kuntoni on vaivannut minua suunnattoman paljon, vasta viime viikolla treenasin ensimmäistä kertaa niin, että perässä tuntui eikä istua kärsinyt. Kädet eivät nousseet hartialinjasta ylöspäin ja olin täysin rampa, mutta silti tunsin itseni voimakkaaksi. Hemmetti sentään, että treenien jälkeinen fiilis oli mahtava! Nyt elänkin viimeisiä hetkiä hieman vapaammin, sen jälkeen alkaa intensiivisempi rutistus kohti tiukempaa kuntoa. Olen henkisesti valmistautunut sitä kohti jo jonkin aikaa ja nyt uskon olevani valmis astumaan pois mukavuus alueeltani ilman, että se tekisi elämästä liian epämukavaa. Se on asia, jota täytyy haluta, pakottaa en itseäni voi. En myöskään aloita matkaani yksin, taustalla on valmentajan tuki. Valmennus suhteesta lisää kunhan alkuun päästään, huomenna ajan ensimmäiseen tapaamiseen. Jännä nähdä millaisella suunnitelmalla hommaa aloitellaan, sillä omina toiveinani oli yhdistää kiinnostukseni voimaharjoituksiin sekä liikkuvuuteen. On aika ottaa loppukiri päämääräänsä kohden jos sen aikoo saavuttaa ja tunnen olevani valmis tekemään työn sen eteen.


Ennen asiaan totaalista panostamista ajattelin aloittaa pehmeällä laskulla elämällä arkipäivät kurissa ja nuhteessa. Seuraavan parin viikonlopun ajan kuitenkin aion vielä höllätä nutturaa, sillä tiedossa on parit sellaiset juhlat, joissa en todellakaan aio pilata juhlatunnelmaa nipottamalla. Ehtiihän sitä syksyä kohden elää unelmiaan, mutta nyt eletään vielä hetki kesän huumaa! :)



Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top