HAAVEILIJA SAVONLINNASSA


Arki pyörii sitä omaa pientä ympyräänsä. Kuljen päivästä toiseen akselilla koti-kuntosali-talli-työpaikka, mutta viime viikolla poikkesin ainokaisen vapaapäiväni kunniaksi reitiltäni päiväksi Savonlinnaan. Vaikka tuo kaunis kaupunki on vain reilun puolentunnin matkan päässä, tulee siellä käytyä nykyisin hyvin harvoin. Kun aikanani sieltä muutin pois, vannoin olevani henkeen ja vereen maalaisihminen enkä suostuisi enää koskaan palaamaan kerrostaloon, mutta pakko myöntää, että minussa asuu kuitenkin pieni ja boheemimpi kaupunkilainen. Tämä kaipuu yllättää usein juuri syksyisin kun omalla pihalla on märkää ja kurjaa. Savonlinnan kaduilla haahuillessani mietin, miten paljon paremmat harrastusmahdollisuudet kaupunkilaisilla on. Tarjonta on huomattavasti kattavampi kuin omalla pienellä pitäjällä, jossa saa valita puntin ja kuraisen lenkkipolun väliltä. Puhumattakaan kaupunkilaisille tarjoutuvasta ikkunashoppailun mahdollisuudesta! Minusta on hauskaa kiertää kaupungilla ihan muuten vain, mielikuva sisustaa kotia uuteen uskoon ja sovitella vaatteita, jotka ovat kaukana tyylistäni. Huvinsa kullakin..


Nautiskelin hetken satamasta ja upeasta aurinkoisesta päivästä. Satama ei enää kuhissut väkeä kesän tavoin, mutta silti torilla on aina oma tunnelmansa, josta pidän. Harmittamaan tosin jäi, että olin suunnitellut vihdoinkin tutustuvani torin laidalla toimivaan Aalto store liikkeeseen, mutta liike oli ehtinyt jo sulkea tältä vuodelta, palaten ilmeisesti mailleen vasta ensi kesäksi. Säästyipä varoja yhden pehmoisen Naketano hupparin verran, mutta jäi silti nakertamaan. 





 Koska Aalto store jäi jälleen kerran, kävin kuitenkin megamarkettien sijaan tutustumassa pieneen ja uniikkiin Jessica K -liikkeeseen. Syksyisin iskee aina sisustusvimma ja halusin saada jotain uutta kotia somistamaan.. No hyvä on, pakko myöntää, että kynttilänjalkojen ostaminen toimi ennemmin peitetarinana tälle vierailulle. Olin huomannut jo viikkoja aiemmin tämän kysyisen soman pikku liikkeen olevan kaupan. Oli hauskaa käydä leikittelemässä ajatuksella, millaista sellaisen liikkeen pitäminen voisi olla. Olen alkanut kaivata päivä työtä, jotain vähemmän hektistä. Vaikka työstäni pidänkin, olen välillä todella uupunut ja lisäksi sukurasitteena saatu sisäinen yrittäjäni nostelee sinnikkäästi päätään. Tahtoisin tehdä työtä itselleni, se palkitsee aivan eri tavalla kuin vieraalle työskentely ja lisäksi tämän tyylinen pikku putiikki edustaa montaa sellaista asiaa, jotka minua innostavat. Tietenkin tiedän, ettei yrittäjyys ole mitään auvoista ruusuilla tanssimista, mutta silti minulla on sitä kohtaan vahva palo. Se on sitovaa, mutta se on myös vapautta. Selailen usein yrityspörssiä ja leikittelen mitä oudoimmilla ideoilla ja ajatuksilla. Ehkä jonain päivänä sieltä tulee vastaan juuri se työ, joka on minua varten. Vertaistukea haaveilleni saan aina äidiltäni ja pikkusiskoltani - on hauskaa kun voi heittää aina näille kahdelle minkä tahansa älyttömänkin idean ilman, että sitä tuomitaan heti alkuunsa. Varmaan joku voisi pitää outona, että tälläinen melko epämuodikas ihminen on kiinnostunut moisesta puodista, mutta minua se viehättää kovin. Itseasiassa hain ylä-asteen jälkeen sisustussuunnittelijaksi, mutta en ottanut opiskelupaikkaa vastaan sen saatuani vaan muutin kavereiden perässä toiselle paikkakunnalle. Olen ikäni kokenut viehätystä kaikkea kaunista ja kodikasta kohtaan, Jessica K edustikin juuri minun tyyliäni.






 No, se siitä hassusta, kaukaisesta haaveesta. Ainakin ylläoleva laukku on syy, jonka vuoksi palaan vielä tuohon liikkeeseen uudemman kerran. Se oli aivan minun näköiseni. Ostan laukkuja harvoin, on vaikeaa löytää itsensä näköistä, mutta tämä oli juuri sellainen. Harmi vain, että se joutui jäämään hyllyyn, mutta sen sijaan ostin tarjoushyllystä puoleen hintaan kynttilänjalkoja syysiltoja valaisemaan.



Toinen mistä haaveilen vielä edellä mainittua enemmän olisi oma kahvila/ravintola. Tavallaan yksi sellainen jo onkin aina kesän ajan kun pyöritämme perheen voimin kesäkahviota 14-tien varrella. Joka vuosi syksyllä sitä miettii, että miksei sitä voisi tehdä ympäri vuoden. Jaksaisiko sitä samalla energialla ja tehdä täydellä sydämellä myös talven läpi? Minä uskon, että jaksaisin. Se fiilis, millä kesällä kahviota pyöritän on aivan eri kuin se, jolla menen nykyiseen työpaikkaani. Ehkä jonain päivänä minä saan toteuttaa visioitani ja unelmiani, tehdä sitä missä olen parhaimmillani ja yhdistää työksi minulle tärkeitä asioita. Tarjota ihmisille ravintosisällöllisesti laadukasta, mutta hyvää ruokaa ja paikan, jossa viihtyy.  




Minkälaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on ja oletko ottanut jo askeleita toteuttaaksesi unelmasi? :)

Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top