KUN TYTTÖ PERSONAL TRAINERIN OTTI


Olin haaveillut personal trainerista jo kauan. Olinkin monta kertaa ottanut yhteyttä ja kysellyt tarjouksia, mutta aina homma on kaatunut yhteen asiaan; elämäntilanne ei ole tuntunut sopivalta. Sitä on aina ajatellut, että aloitan joskus sitten kun on aikaa panostaa kunnolla - sitten kun voi elää ja hengittää ainoastaan valmennusta. Joskus kesän alussa kuitenkin törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa valmentajaan, joka vaikutti juuri sopivalta minun tarpeisiini. Ajatus alkoi kutkuttaa ja jokin aika löydökseni jälkeen otin yhteyttä ajatuksena, että homma starttaisi sitten syksyllä kun kesän kiireet helpottaa. Kuten moni minut tunteva tietää, olen erittäin malttamaton, joten päätin aikaistaa valmennuksen alkua syksystä keskelle kiireistä kesää. Kuvittelin olevani valmis tiukempaan linjaan ja pystyväni panostamaan tähän täysillä. Tuskin kuitenkaan tarvitsee kertoa, että matkassa oli pari muuttujaa eikä asiat luistaneet minun osaltani kuin siinä ruotsalaisessa hyvänmielen askarteluohjelmassa. 




Yhteinen matka startattiin elokuun alussa. Minun onnekseni valmentajani osoittautui todella hyväksi ja ammattitaitoiseksi tyypiksi, jonka kanssa löytyi heti yhteinen sävel. Vaikka uhkarohkeasti aina säntään uusiin kuvioihin, olen kuitenkin kuullut varoituksen sanaa kaikesta siitä, mitä netistä voi löytää. Minä kuitenkin sain tuntuman jo heti ensimmäisellä kerralla, että tämä ihminen on juuri oikeanlainen tällaisen tapauksen valmentajaksi. Hommat aloitettiin keskustelemalla ja kuntokartoituksella. Palataan tämän testin tuloksiin kun suoritan jatko-osan lokakuussa.

Aloituksen jälkeen tapasimme toisen kerran viime keskiviikkona ja aika oli käydä läpi, mitä on tapahtunut reilussa kuudessa viikossa. Nyt onkin aika purkaa ajatuksia myös blogiin, sillä tämän aiheen suhteen olen ollut täysin vaisu niin blogissa kuin live elämässäkin. Tämä on ollut minun kaikessa hiljaisuudessa tapahtunut matkani, joka ei ehkä ole se kaikkein motivoivin tarina huipputuloksin. Tämä on tarina oppimisesta ja siitä, että ei kannata odottaa oikeaa hetkeä vaan voi kasvaa matkalla kohti parempaa huomista - vastoinkäymisistä huolimatta. 



Valmennuksen tavoitteet pähkinänkuoressa: 

- pudottaa painoa 
- saada sopiva ruokavalio, jossa on myös paljon vege vaihtoehtoja
- lisätä voimaa, liikkuvuutta ja kropan hallintaa
- yhdistää näiden harjoitteleminen sujuvasti arkeen

Nämä tavoitteet olivat juuri se syy, miksi otin yhteyttä tähän kyseiseen personal traineriin, sillä hänen taustansa vakuuttivat minut siitä, että ei ole mahdotonta saada jäntevää, mutta liikkuvaa kroppaa. Näistä tavoitteista suurin osa löytyy klikkaamalla tästä


 Ajatukset ensimmäisten viikkojen jälkeen oli, että olen idiootti. Miksi aloitin juuri nyt kun en voi satsata tähän täysillä. Voin myöntää, ettei minulla ole luonnetta tehdä asioita. Minun taholtani tuskin tultaisiin koskaan näkemään minkään asian väkisin suorittamista vapaa-ehtoisesti - opin asioihin hitaasti ja hartaasti, mutta sitten teen niitä koko sydämelläni. Oli typerää lähettää tyttö valmennusmatkalle jos sydän oli jossain muualla. Ehkä kiinni kesässä, kiinni töissä.. Ainakin kaikkialla muualla kuin sataprosenttisesti tässä hetkessä. 

Omaa aikaa oli häviävän pieni määrä kahden työni välissä ja stressitaso niin korkealla, että voin jo fyysisesti pahoin ja näin usein öisin painajaisia työasioista. Nukahdin jopa parturissa ja heräsin siihen, että olin ojentamassa asiakkaalle kahvikuppia. Voitte vain kuvitella sellaisen stressin määrän keskellä, miten valmennuksen lisääminen kuvioihin sekoitti pakkaa entisestään. Painetta vielä lisäsi tietenkin, että olinhan laittanut tähän aika paljon rahaa enkä saa sille itsestäni johtuvista syistä vastinetta, sillä purin stressiä naposteluihin. Vaikka muutoin ruokavaliota aika tarkalleen noudatinkin ja treenit olen hoitanut niin hyvin kuin mahdollista, nuo ylimääräiset hudit ovat pitäneet tilanteen melkein plus miinus nolla tilanteessa. Tarkemmin sanoen senttejä on lähtenyt vyötäröltä kaksi. Fyysistäkin väsymystä pahempi henkinen loppuunpalaminen ja alakuloisuus saivaat pirullisen mielen liian usein kaihoamaan sokeria piristykseksi eikä voimia mukamas ollut taistella vastaan. Näistä asioista ajattelinkin kirjoittaa piakkoin oman postauksensa ja ehkä mahdollisesti voin tarjota vinkkejä muille syömisongelmista kärsiville ja jospa joku intoutuisi ajatuksiaan kanssani jakamaan. :) 


Stressi siis lienee tiivistelmä sille syylle, miksi paino ei ole paria kiloa enempää hilautunut alaspäin ja ensimmäiseksi tietenkin koin epäonnistuneeni. Olin itseeni todella pettynyt ja vihainen, jopa häpeissäni. Sitä oli rakentanut itselleen personal trainereista ja valmennuksista kaikkien TV-ohjelmien perusteella jokseenkin epärealistisen kuvan. Tiedättehän, sellaista kun aamulenkillä juostaan vaikka puukkosateessa, grammaakaan ei syödä huti ja jos ei välipunnituksessa ole saavutettu sadangramman tarkkuudella tavoitetta, tulee huutia. Get fit or get out! No pain, no gain. No onneksi minun valmentajani ei ole punttinatsi. Hän paitsi erittäin symppistyyppi, myöskin realisti. Hän on ottanut vaikeuteni vastaan realistilla otteella, muttei päätä silitellen. Se antaa minulle tahtoa tehdä asiat paremmin. 

Tässä vaiheessa valmennusta olisi pitänyt olla pudotettuna jo useita senttejä ja kiloja, mutta niin ei ole tapahtunut. Eritoten vyötärön mitta on jämähtänyt, vaikka sentään rinnan alta oli kadonnut senttejä reilumminkin. Minulla ei ole enää kymmeniä kiloja ylimääräistä, mutta sen verran kuitenkin, että tahdon niistä eroon. Ongelmista keskusteltiin ja päätin, että nyt on löydettävä luonnetta ja mentävä eteenpäin ihan uudella otteella. Minä olen epäonnistunut, mutta se ei kaada maailmaa eikä tätä matkaa. Olen huonoista tuloksista vihainen itselleni ja hieman lannistuneena koin ensiksi olevani surkea ja kykenemätön, mutta lopulta tajusin asioita mietittyäni ja lakattuani murehtimasta, että jos en olisi aloittanut valmennusta, olisi asiat luultavasti levinneet kaiken stressin ja kiireen keskellä vielä pahemmin käsiin. Valmennus on antanut syytä skarpata ja opetella hillitsemään itseään asioissa, joissa olisi ehkä muutoin antanut heti periksi. Herkkujen syönti on ollut huomattavasti vähäisempää ja pistänyt ajattelemaan kahdesti ennen kuin sinne suuhun on eksynyt mitään asiaan kuulumatonta. Mysteeri tosin on, miksi hyvistä aikeista huolimatta huteja on tullut, mutta onneksi koko ajan vähemmän. Ryhdyin nimittäin kirjaamaan kaiken ylös ja hassua kyllä, siitä syystä, etten jaksanut tuota rasittavaa raportointia on hudit olleet jo melko olemattomia. Se auttoi konkretisoimaan sen, miten mukamas pienet ja viattomat napostelut olivat kalorimäärissä huomattavia epäonnistumisen tekijöitä. 

En siis kuitenkaan kaikista synkistä fiiliksistä huolimatta koe minkään matkalla menneen hukkaan vaan oppineeni ja kasvaneeni paljon. Ja eihän tietenkään kaikki ole mennyt pieleen, on näihin kuuteen viikkoon mahtunut kehitystäkin monella saralla! Kuten nyt vaikka spagaatti, jossa tapahtunut kehitys on ollut todella iso harppaus eteenpäin. Myöskin olen saanut valmentajaani ajattelemalla voimia niihin hetkiin kun olen ollut todella väsynyt eikä treenaaminen ole oikein kiinnostanut. Valmennuksen tapaamiset toimivat päämäärinä, joita kannattaa tavoitella.


On huikeaa kun entisenä rautakankena voin sinnikkään harjoittelun tuloksena nyt istahtaa hetkeksi spagaattiin ilman, että tuskan kyyneeleet uhkaa kihota silmiin. On jotenkin vapauttavaa olla liikkuva ja notkea.

On motivoivaa kun on oivaltanut itsestään ja kropastaan asioita ihan omin neuvoin. Esimerkiksi vuosien lankutuksen jälkeen ymmärsin vihdoin eräänä iltana peilin edessä, miten aktivoin keskikroppani oikein ja olen pystynyt alkaa soveltamaan sitä eri liikkeisiin. Valmennus on motivoinut keskittymään ja käyttämään omia aivojaan kehityksen eteen.

Jalkatreenit kulkee paremmin kuin koskaan ja nautin niistä suunnattomasti. Olen alkanut myös nauttia yläkropan treeneistä ja sitä ihmettä en uskonut tapahtuvan. Yläkropassa on paljon kehitettävää, mutta enää en ajattele sitä pakollisena pahana vaan treenaan mielelläni ja seuraan mielenkiinnolla kehitystä.

Kaikista oivalluksista yksi on muita tärkeämpi, vaikka sen olisi kuulunut olla itsestäänselvyys. Personal trainerin hankkiminen ei itsessään tuo tuloksia tullessaan, tulokset tekee jokainen itse. Minä ainakin liikaa romantisoin ajatusta piiskaavasta personal trainerista, joka muuttaisi elämäni. Näinhän asia ei ole, vaan kaikki muutos lähtee aina itsestään. Silti tuen tarvetta ei pidä vähätellä, yksin ei tarvitse pyrkiä löytämään ratkaisuja tai kärsiä hiljaa ongelmiaan. Taustalla toimiva valmentaja on ollut ainakin minulle tärkeä motivaattori.

Tämän kuvan jälkeen huomasin, että olisi hyödyllistä kuvata treenejä enemmänkin. Tässä näkyy juuri se mitä tapaamisessakin käytiin läpi; huiskin enemmänkin vauhdilla ja yli liikeradan, ajattelematta kunnolla lihasta. Tämän vuoksi pettää myös keskikropan tuki ja selkä notkahtaa. Se on korostui eritoten yläkropan treeneissä, mutta myös muissa kehonpainolla tehtävissä liikkeissä.

Olen ollut viime päivinä hieman stressaantunut ja kiukkuinen sekä hieman hämilläni kaikesta tapahtuneesta. Olen ollut niin vihainen itselleni siitä, että olen antanut itselleni liikaa periksi ja olen luonteeltani heikko. Se on ajanut minua apinan raivolla aamuisin ylös sängystä ja aamuaerobiselle. Nyt loppuu lässytykset, hemmetti sentään. Tänään vedin aamulla salilla jalkatreenin hieman uusitulla ohjelmalla, josta tykkäsin todella paljon. Olen niin innoissani PT:n tekemistä ohjelmista, jotka ovat hyvin simppeleitä, mutta tehokasta työntekoa. Jalkatreenin päätteeksi pyhitin hetken temppuilulle ja seisoin oman ennätykseni käsilläni. Se oli mieletön pieni hetki, joka nostatti fiilistä niin paljon, että kiukku kyllä karisi niille sijoilleen. 

Odotankin jo seuraavaa tapaamista ja haluan uskoa TIEDÄN, että tässä välissä tuloksia alkaa syntyä. Ensi kerraksi vyötärönkin mitta on kavennut. Vaikka olen ollut itselleni vihainen epäonnistumisesta, tajuan, ettei minun olisi kannattanut odottaa sitä "oikeaa hetkeä". Sitä ei olisi koskaan tullut vaan se on tässä ja nyt, - minä kasvan sen mukana. Tottakai minua pelottaa ja jännittää, epäonnistunko taas, mutta tunnen myös jotain muuttuneen mielessä ja asenteessa.

Kyllä minä pystyn tähän!  


Onko sinulla kokemusta personal trainerista? Olisi kivaa kuulla muiden kokemuksia valmennuksista.. :)


Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top