KUINKA LÖYTÄÄ MOTIVAATIOTA LIIKKUMISEEN?


Viime PT tapaamisen jälkeen äiti kysyi naureskellen nähtyään facebook julkaisuni, että "miten susta nyt yhtäkkiä on tullut tuollainen urheiluhullu?" Minä hämmennyin hieman. Tästä on tullut jo sen verran arkea, etten ymmärrä ihmisten ehkä vieläkin näkevän sen Idan, joka kävi maksimissaan kahden kilometrin lenkin ja karttoi hikoilua kuin ruttoa. Äiti ei suinkaan ole ensimmäinen ihmettelijä, tätä on kysellyt melkoisen moni muukin ja välillä yllätyn jopa itsekin, että miten tosiaan kun lähtökohtia muistellaan..

Kokeillaanpa siis avata hieman tätä "urheiluhulluuttani", kera muutamien vinkkien, jotka voivat antaa toivoa sen sisäisen liikkujan löytämiseen. 




Olen aina koetellut rajojani, milloin minkäkin asian kanssa. Aikoinaan koettelin rajojani opettajien ja vanhempieni hermojen suhteen. Olen koetellut rajojani tekemällä kaikkea typerää, johon lasketaan graffittitöherrykset, kännäämiset ja lukemattomat asiat, joita en edes ilkeä tähän kirjoittaa. En minä niistä nauttinut enkä todellakaan ole ylpeä. Nolottaa suorastaan, miksi en kanavoinut energiaani johonkin järkevämpään. Pikku hiljaa opin kuitenkin sitäkin taitoa ja kanavoin energiani esimerkiksi ratsastamiseen. Olen rikkonut rajojani lähtemällä töihin ulkomaille ihan tuntemattomaan vaikka olen pelännyt. Olen koetellut rajojani tekemällä asioita, joita mieluusti olisin vältellyt.  

Kaikelle on ollut aikansa.. Koska minulla on joku pakottava tarve aina saada rikkoa jollain tapaa rajojani, on nyt vuorossa treenaaminen. Haluan käyttää kaiken energiani kehittämällä omaa fysiikkaa niin voiman kuin notkeudenkin osalta. Tahdon nähdä mihin tämä kroppa pystyy - tämä, jota koko ikäni pidin kömpelönä, jäykkänä ja kykenemättönä. Treenaamisen kautta voin rikkoa omia ennakkoluuloja ja rajoja. On huikeaa kokea onnistumista ja nautin siitä kuinka lopulta kaikkien epätoivon hetkien jälkeen onnistun. Se tunne on huumaava ja saa haluamaan aina lisää. Jokainen tarvitsee onnistumisen kokemuksia, olipa keino niiden saavuttamiseen millainen hyvänsä. 

Ja treenaan, koska tästä tulee hyvä fiilis ja se saa minut voimaan paremmin. Liikkuminen on hauskaa ja kehittävää - pää pysyy kasassa ja kroppa kunnossa. Ne ovat minun motiivini ja energian lähde.



Minä todellakin nautin treenaamisesta. Opin nauttimaan siitä vaikka vielä muutama vuosi sitten pidin ajatusta täysin absurdina. Tuskin kukaan olisi voinut nähdä mitään järjenvastaisempaa näkyä kuin Ida hikoilemassa. Vaikka kovasti halusinkin, että olisin urheilullinen ja notkea, en kertakaikkiaan saanut itseäni liikkeelle. Silloin kun raahauduin liikkumaan, aloitin aina liian rajusti ja siksi vuosia pidin ihan paskapuheena sitä kun moni hehkutti, että liikunnasta saa jotain hyvänolon tunnetta. Kyllä endorfiini virtaa kun käy vetämässä kunnon rääkki treenin salilla.. Joopa joo. Eipä saanut kun tottumaton kroppani vieroksui liikuntaa. Silloin tuo lause sai minut kiukkuiseksi - hitot saa kun rupesi vaan joka kerta ketuttamaan entisestään ja vielä masentamaankin. 

Myönnän jälleen kerran olleeni aika väärässä ja ymmärrän, että ihmiset ovat kovia ihmettelemään ja epäilemään kaikkea, mitä eivät itse ole kokeneet tai ehkeivät koskaan koe tarpeelliseksi. Olen aina ollut kaikki-heti-mulle-nyt ihminen, mutta vasta kun vedin jarrua ja aloitin uudelleen hiljalleen, opin nauttimaan liikkumisesta. se vaan on ihan hemmetin hieno tunne kun vetää treenin läpi, uskaltaen asteittain viedä itseäsi mukavuusalueen ulkopuolelle. 

Treenaaminen on tuonut elämään paljon ja kasvattanut ihmisenä. Se on tuonut paineen sieto kykyä arkeen ja työhön. Sen kautta on oppinut organisointi kykyä kun yrittää sovittaa treenit kiireiseen arkeen. Se on kehittänyt ongelmien ratkaisu taitoa ja kasvattanut tahdon voimaa. 

Kyllä siitä nyt vaan saa jotain kiksejä ja musta on tullut juuri se ärsyttävä puntti-Pirkko, joka sanoo asian se raivostattavan tietäväinen hymy naamalla. Mutta tiedän myöskin, ettei ketään voi pakottaa ymmärtämään mitä liikkuminen voi elämään parhaillaan tuoda vaan jokainen kokee sen eritavalla ja oppii nauttimaan omalla tavallaan. Ja kyllä, se todellakin on mahdollista!


Yhtä usein kun kysytään siitä, miten löysin ilon treenata, kysyjä miettii miten itse löytäisi motivaation liikkua. Tässä alle listattuna muutama vinkki poimittuna omista kokemuksista. Voin puhtaalla omalla tunnolla sanoa todellakin tietäväni, miltä tuntuu kun liikkuminen ei kertakaikkiaan kiinnosta vähääkään, mutta myös tiedän, miten siitä voi kiinnostua!

 1. Aloita rauhassa, mutta huolehdi säännöllisyydestä
Jos lähtee repimään heti satalasissa, tottumaton kroppa pistää moiselle touhulle stopin ja innostus hiipuu luultavasti yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Sen sijaan aloita todella rauhassa, mutta huolehtien siitä, että liikkumista tulee arkeen usein. Pikku hiljaa kroppa tottuu ja alkaa jopa kaivata liikuntaa ja muistuttelee sen tarpeen täyttämisestä.

2. Löydä oma tapasi liikkua ja tee siitä hauskaa
Liikuntalajeja on yhtä monta kuin on liikkujaakin ja jokaiselle löytyy varmasti sellainen, josta innostuu. Salilla saa käydä, mut ei oo pakko hei! Ihan yhtä hyvin lihaskunnosta voi huolehtia muullakin tapaa. Mieti millaisista asioista saat arjessa hyvää fiilistä ja koeta miettiä, voisiko sen tuoda jotenkin mukaan liikuntaan. Laita tsemppi musiikkia, sillä on uskomaton voima treenaamiseen. Ota kaveri mukaan liikkumaan, etenkin lenkille - kilometrit taittuu huomaamatta hyvässä seurassa.

3. Mieti mikä on motiivisi/tavoitteesi tai tarvitsetko sellaista lainkaan
Mulla on järjettömän mittainen lista kaikkia tavoitteita. Joskus niiden toteutuminen tuntuu aika epätodennäköiseltä, mutta olen pitänyt hauskaa niitä tavoitellessani. Siinä ihan huomaamatta olen oppinut paljon ja saavuttanut niitä hiljalleen. Tavoite voi olla kävellä kilometri pidempää tai ihan vaikka, että ohitat sen tutun kuusen, jonka kohdalta yleensä käännyt takaisin kotiin. Tai voihan se olla jotain paljon suuruuden hullumpaa tai mikä parasta, ehkei sellaista tarvitse olla lainkaan! Elämässä voi tehdä asioita ja nauttia niistä ilman, että sen tarvitsee viedä mihinkään. Jotkut tarvitsevat tavoitteensa, mutta toisille se ei välttämättä sovi. 

4. Silloin kun ei jaksa, pidä vapaata tai tee kevyemmin
Joskus kun on oikein väsynyt eikä jaksaisi edes ajatella treenejä, pidä vapaata. Ei se homma siihen kaadu eikä kannata potea huonoa omatuntoa. Opi kuitenkin tunnistamaan, mikä on oikeaa väsymystä ja mikä kehtuutusta. Kun tunnistat kehtuutuksen, patista itsesi liikkeelle ja tee vaikka kevennetty treeni. Tämä kasvattaa tahdon voimaa kunhan et säikytä itseäsi rääkki treenillä rangaistukseksi laiskuudesta.

Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top