USKALLA UNELMOIDA


Elämä on välillä raakaa realismia. Varmaan moni tietää ne päivät, jolloin tuntuu, ettei olisi kannattanut edes nousta sängystä.. Mutta kun on ne velvollisuudet, ei ole valinnanvaraa. On noustava ylös ja lähdettävä uuteen päivään. Onneksi on yksi asia, joka antaa inspiraatiota tulevaan ja jonka avulla jaksaa painaa pää pystyssä läpi ne ihan paskatkin päivät. 

Se on kyky unelmoida. 




Blogin nimikin sen jo kertoo, että olen varsinainen hömppä unelmoija. Minä inspiroidun joskus ihan pöljistäkin, melko epätodennäiköisistä tulevaisuuden kuvista. Saan valtavasti voimaa mennä eteenpäin kun annan unelmien viedä mennessään. Jotkut niistä ovat vain ohikiitäviä ajatuksia, mutta jotkut ovat  niitä, joita kohti olen kasvanut. Yhtäkkiä tajuankin elämäni menneen juuri siihen suuntaan, millaiseksi olin sen unelmoinut menevän. Uskotteko te, että unelmilla voi olla sellaista voimaa? Minä uskon. Siksi minusta on tärkeää, ettei koskaan saa lannistua tylyltä tuntuvan arjen edessä vaan täytyy uskaltaa unelmoida. Jonain päivänä se kaikki voi olla sellaista elämää, josta olit haaveillut. Minusta on outoa ja vähän masentavaakin tavata ihmisiä, jotka ovat unohtaneet miten tärkeää on haaveilla. Se ei koskaan ole turhaa, elämässä voi tapahtua millaisia käänteitä vain kun sitä vähiten odottaa.


Unelmoidessa on vain oma mielikuvitus rajana, mutta oikeasti tärkeät unelmat tarvitsevat kaverikseen myös rohkeutta. Ajatus siitä, että moni asia on tapahtunut kuin huomaamatta on antanut rohkeutta unelmoida lisää ja vielä vähän suuremmin. Haluan aina olla se nukkuvieru maalaistyttö, joka ilahtuu pienistä asioista, mutta haluan myös ajatella, että jonain päivänä toteutan ne kaikkein suurimmatkin unelmat. Haluan uskoa, ettei koko kapasiteettini ole käytössä tätä elämää varten. 



Viime viikot ovatkin menneet inspiroituneissa fiiliksissä. Tuntuu, että elämässä on paljon mahdollisuuksia, joihin voi tarttua. Ennen olin vain unelmoija, nykyään olen myös vähän rohkeampi tavoittelemaan niitä enkä pelkää enää niin paljon epäonnistumista ja matkalla kompurointia. Matka kohti päämäärää tärkeää ja siitä pitää nauttia, mutta ilman haaveita olisin aika hukassa tietämättä mihin päin kulkisin. Tiedän nyt myös, ettei ole vaatimus olla täydellinen voidakseen elää unelmiaan. Kaikesta voi ja pitää tehdä oman näköistä. Alan päästä irti siitä, että luokittelen itseni jotenkin huonompaan kastiin enkä voisi sen vuoksi haaveilla tietyistä asioista, koska luulen olevani jotenkin vääränlainen. 

Jännää nähdä mihin elämä vielä tälläisen unelmoijan vie, mutta tällä hetkellä tuntuu, että mikä vain on mahdollista kun tahtoo ja uskoo itseensä tarpeeksi.


Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top