KANARIAN KUMMAJAINEN

Loma Kanarialla on ohi, viikko hurahti ihan luvattoman nopeasti. En jaksanut avata konetta kirjoittaakseni kuulumisia reissun päältä, mutta tästä seuraa koko viikon kuvasato ja vähän lomakertomuksia ja mietteitä. Kuvasin tällä lomalla todella vähän tapojeni vastaisesti, mutta jotain kuitenkin muistoksi.

Ihan alkuun täytyy sanoa, että alkujärkytyksestä toivottuani loma osoittautui erittäin hyväksi ja oli ennenkaikkea tarpeen. Tämä taisi olla elämäni ensimmäinen loma, jolloin ihan todella lomailin ja sain virtaa vaikka palasinkin kotiin 26 tunnin matkustamisen jälkeen vain muutaman tunnin nukkuneena ja hyvin ryytyneenä. Kentältä päästyäni maanantai-aamuna, jäin vielä kyläilemään serkun luo Espooseen ja tapasin PT:ni Tarun Kampissa, jonka jälkeen juoksin rautatieasemalle melkein myöhästyen junasta ja ajoin vielä Mäntsälästä illan pimeydessä, ajoittaisessa lumituiskussa 250km kotiin. Nämä pari päivää on mennyt yöpukusillaan melko väsyneissä tunnelmissa, mutta kuitenkin loman vaikutus tuntuu vielä eikä kotona talven kylmyyskään ole kauheasti nakerrellut. Eiköhän se siitä vielä itkuksi muutu kun uskaltaudun näyttämään nokkaani pihalla.. ;)

Kunnon lomapönö kuva. Onneks kukaan ei näe kuvasta mun tennissukkia ja sandaaleja..  No ei, en mä niin turisti ole.. :'D

Postauksen otsikko "Kanarian kummajainen" viittaa tietenkin itseeni, sillä ensimmäisinä päivinä itseni sellaiseksi nimitin. Viitattuani alkujärkytyksestä toipumiseen, tarkoitin ensimmäistä iltaa perillä, jonka vietimme kierrellen paikallisissa baareissa ja tunnelma oli kuin Ruotsin laivalla konsanaan. Liikaa humalaisia suomalaisia ja erittäin epävireinen karaoke suomibaarissa sai kyllä niskakarvani pystyyn. En todellakaan ollut lähtenyt Kanarialle ryyppämään vaan nauttimaan olemisesta. Ihmiset baarimikkoja myöten pitivät minua outona kun en koskenut paukkuihin. Minulta kyseltiin ihmeissään, että mikä loma se sellainen on jos ei ryyppää edes. No, se on sellainen minun lomani.. Minä halusin treenata sekä nukkua ja syödä hyvin, levätä kaiken stressin pois ja jos olisin käyttänyt lomani alkoholin huuruisissa tunnelmissa, ei levon merkitys olisi kohdallani toteutunut. Kukin tavallaan! Sellainen on minun tapani ja toisella omansa, se on varmasti ihan ok puolin ja toisin.

 Joten siis kun muut läksivät baariin juhlimaan, minä jäin venyttelemään takapihalle ja harjoittelin käsilläseisontaa illan tummuessa. :D
Kyllä minä kahtena iltana kuitenkin notkuin mukana ja viimeisempi oli oikeasti mukava, ainakin nauroimme vedet silmistä ja hymyilyttää vieläkin kun muistelen. Karaoke ja humppamestat ei vain ole mun juttu, mutta irkkupubi Mulligan's oli käymisen arvoinen hyvän meiningin ja musiikin ansiosta. Tykkäsin myös käydä Kontulan Helmessä eli paikallisella saunabaarilla istumassa wi-fin ja kevyt pepsin ääressä. Olisittepa nähneet myyjän ilmeen kun viimeisenä päivänä ennen lentoa marssin tiskille tytön kaivellessa jo pepsiä vetolaatikosta ja yllätys oli melkoinen kun kerroin, ettei pepsiä tällä erää. Ajattelin repäistä ja juoda siiderin lentojännitykseen.. ;) Olen kuulemma ainut, joka koskaan on siinä baarissa juonut kevyt pepsiä. Kanarian kummajainen..  

Sain siis venyttely/joogahetkeni. Niiden lisäksi lenkkeilin rannalla ja hoidin Tarun minulle laatimat rantatreenit, jotka tosin siirtyivät kovan tuulen vuoksi rannalta kämpän parvekkeelle ja erään hotellin kuntosalitelttaan. Treenejä varten pakkasin mukaan kolme erilaista kuminauhaa, jotka herättivät nekin ihmisissä ihmetystä kun näkivät matkalaukkuni sisällön. Ihmiset tosiaankin pitävät lomalla lomaa eivätkä koe treenaamista lomana vaikka se oli minulle se osuus, mitä odotin eniten. Kerrankin saisi keskittyä vain omaan treeniin kun ei ole vielä hevosia ja koiria liikutettavana itsensä lisäksi. 

Jaksaa jaksaa.. ei ehkä näytä, mutta oli hapottava setti.

Treenaamisen lisäksi parasta lomalla oli kämppäkaverin hauska seura ja parvekkeella vietetyt loputtomat tunnit keskustellen kaikesta mahdollisesta. Luin myös ensimmäistä kertaa kirjan pitkästä aikaa loman aikana. Viime kerrasta onkin jo aikaa aivan liian kauan ja olin ehtinyt kokonaan unohtaa, millainen rentouttava vaikutus lukemisella on.

Kaupungilla harhailu kävellen oli myös todella rentouttavaa aivot narikkaan touhua. Yleensä nämä kävelyretket päätyivät ravintolaan lounastauolle. Ihan kaikkein parasta lomassa tietenkin oli se, että saattoi hyvällä omalla tunnolla käydä syömässä ulkona! Käsi ylös jos kuulut siihen ihmiskuntaan, joka vihaa kysymystä "mitä tänään syötäisiin" ja arkiruuan laittoa ylipäänsä. Jestas, että se saa välillä savun nousemaan korvista. Oma ruokavalio on hyvin simppeli ja raaka-aineita melkein aina kaapissa, mutta kun Jarno ei aina tahdo elää minun ruuillani, joten pakko joskus käyttää luovuutta. 

Toista oli lomalla! Ihanaa kun ei tarvinnut kokata, saati miettiä muiden syömisiä. Suosikiksi viikon aikana nousi broileri-vuohenjuustosalaatti, jonka veroista en ole syönyt missään. Ekana päivän otin sen sellaisenaan enkä älynnyt, että sekaan oli laitettu kastiketta ja oliiveita, joista en erityisemmin pidä, mutta seuraavalla kerralla riisuin ne annoksesta jo tilatessa pois ja sitten makuelämys oli täydellinen..

Tavattiin meidän huoneistovälittäjä ekana iltana. Kaveri oli niin peri espanjalaisen oloinen ja näköinen kuin olla voi. Vaikka hän puhui Suomea, aksentti taittui hyvin vahvasti espanjalaisittain. Koska nimi oli Mika, ystäväni kysyi mistä hän oli alkujaan kotoisin ja tyyppi paljasti olevansa kotoisin Helsingistä ja vieläpä ihan umpisuomalainen. Tämä ajatus herätti meistä huvitusta ja pohdittiinkin Katjan kanssa, että jos sitä tarpeeksi kauan viettäisi Espanjassa niin tuliskohan meistäkin sellaisia tosi kuumia latinokaunotaria.. Kuka tietää, mitä se ilmasto tekee.. ;) Ainakaan tämä vietetty viikko ei auttanut, en edes ruskettunut kunnolla ja jos lanne levisi, se johtui jostain aivan muusta. 

Lempipaikakseni voin nimetä maailman reunan.. Heh. siis paikan, jossa yhtäkkiä rakennettu rantatie päättyi kuin seinään ja maisema muuttui karuksi. Olisin voinut katsella aaltojen paiskautumista kivikkoon vaikka kuinka kauan. En tiedä, mikä tuossa paikassa viehätti, mutta palasin sinne muutaman kerran ja joka kerta koin sen rauhoittavana paikkana. 

Beachit olivat myös paikkoja, joissa olisin tahtonut viettää enemmän aikaa, mutta kuten kerroin aiemmin kovasta tuulesta, se todella teki paikasta välillä hieman epämiellyttävän. Yhtäkkiä puuska saattoi paiskata suun ja silmät täyteen hiekkaa. Yhtena iltana lenkillä sain todella tehdä töitä, että pääsin eteenpäin tarpomaan hietokossa tuuli vastuksenani. 

Olen todella pelokas ihminen ja vieroksun vähän kaikkea. Esimerkiksi olisin vimmatusti tahtonut uimaan mereen, mutta en koskaan päässyt kahlaamista pidemmälle. Onhan nyt aallot, merisiilit, ameebat ja vaikka mitkä öttiäiset sellainen uhka, ettei tälläisen ihmisraasun kannata henkeään uhata.. :'D

Pakko vielä kuvailla paluulennolta elämäni vaikuttavin lentokokemus. Heräsin uniltani ja unen pöppöräisenä kurkistin lentokoneen ikkunasta ulos. Täysikuu loimotti taivaalla valaisten pilvimassan, jonka yllä kone lipui hiljaa ja taisaisesti eteenpäin kuin jokin liikkuva pilvilinna. Se valaistus ja tunnelma oli todella ikimuistoinen, että oikein vähän kylmiäväreitäkin kulki selkää myöten.. Vaikka minä todella pelkään lentämistä, tuo hetki sai minut unohtamaan pelon. Ei sellaista näe tai koe maanpäällä, se oli jotain todella vaikuttavaa.

Hyvästi lämpö ja Kanaria ainakin tältä erää.. Palaanko vielä joskus jää nähtäväksi. Paikka sinänsä oli kiva, mutta ehkä kaipaan jotain vehreämpää. Kunhan tässä nyt kiertelee maailmaa niin eihän sitä tiedä jos oikein kiintyisi johonkin paikkaan niin, että palaisi sinne kuin kesämökilleen vuodesta toiseen.. Tai ehkä olen vain liian levoton ja seikkailunhaluinen kiintyäkseni yhtään mihinkään. 

Tapasin tosiaan vielä maanantaina ennen kotiin paluuta Tarua Kampissa. Tarun tapaaminen on aina yhtä inspiroivaa ja tulen siitä todella hyvälle tuulelle. 
Kun Taru tuli Motivuksen alakertaan, ensimmäisiä kysymyksiä oli, mites lomaruokailut meni. Minä kerroin, että Kanarialta oli hemmetin vaikeaa löytää mitään proteiinipitoista välipalaa. Oikeasti yhdestäkään saaren kaupasta ei löytynyt edes rahkaa vain hyllytolkulla runsaasti sokeroituja jogurtteja. Pöyristyttävää. :D Tahdoin loman ajan pitää kiinni syömisestä tasaisin väliajoin vaikka ei nyt ihan ruokavalion mukaan mentykään ja annoin itseni herkutellakin - ei lomalla saa nipottaa. Jokatapauksessa ensimmäinen kauhistunut ajatus oli Tarun tiedustellessa ruokalujen sujumista, että näytän varmasti todella pöhöttyneeltä. Minun ei pitäisi ajatella mitään, sillä Taru kertoi katsoneensa yläkropan hieman kutistuneen. Koskahan oikeasti lakkaisin murehtimasta ja keskittyisin vain nauttimaan elämäsistä ilman stressiä. Enimmikseen onnistun siinä, mutta sitten yhtäkkiä pukkaa kriisiä päälle.

Tämä viikko on lepoviikko treeneistä ja ensi viikolla sitten starttaa uusi ohjelma ja ruokavalioonkin tulee jälleen muutoksia. 

Tervetuloa taas ihana arki.. <3