KUN JOULU JÄÄ PÄÄLLE JA ARKI KÄY PÄÄLLE


Jälleen se joulu tuli ja meni - ihan luvattoman nopeasti. Monelle varmasti tuttua on se fiilis joulun jälkeen kun pitäisi jo joutua ja palata arkeen. Täytyisi jälleen pukea jotain järkevää päälle (vieläpä kohtuuttomasti ihan ihmisten aikaan) ja tekemistä olisi vaikka kuinka, vähintään yhtä paljon kuin ennen pyhiä. Joulun alunen meni niin hötkeessä, että siinä sivussa hujahti huomaamatta melkein pari viikkoa ilman treenejä tai mitään muutakaan kehittävää tekemistä kun ensin oli liian kiire ja stressi, jota sitten seurasi luonnollisesti totaalinen yli-väsymys tila. Tänään sitten tajusin jumiutuneeni 'yökkäri päällä olla möllötys on ihmisen parasta aikaa' -moodiin vältellen velvollisuuksia. Tiesinhän minä, että pitäisi palata arkeen, mutta kehtuutus oli melko todellista kun asian tajusi - ihan siitäkin huolimatta, että ihan oikeasti pidän tästä oman arkeni kulusta. Yhtäkkiä vain yhteen päivään tuntui kasautuneen kaikki se, mikä oli taas jäänyt tekemättä; pitäisi lähteä lenkille, treenata, siivota, aloittaa taas opiskelut pikku tauon jälkeen ja hoitaa kaikki muut rästiasiat.. Huh! Ei ihme, että arkeen paluu on yhtä sirkusta kun yrittää aloittaa mitään tekemättömyyden jälkeen satalasissa linjalla. Jatkaa siis sitä samaa stressaamista, mikä ennen joulua oli ajanut väsymään. Asiaa hetken mietiskeltyäni päätin, että tällä kertaa teen pyhien jälkeen loivemman pakkolaskun arkeen eli vain sitä mikä tuntuu oikeasti tärkeältä siihen hetkeen. Hengailin pari tuntia tekemättä mitään, kävin rauhallisen, mutta pitkän kävelyn koirien kanssa ja lopuksi venyttelin oikein hartaasti. Sepä teki hyvää tauosta ja stressistä lamaantuneelle, erittäin kankean tuntuiselle kropalla, joka tuttuun tapaan oli alkanut tauon aikaan kaihtaa kaikkea ruumiillista rasitetta. Nyt kun kroppaa on herätelty tauolta olisi huomenna aika käynnistellä aivot horroksesta ja palata opiskelujen pariin. Joulun jäätävällä ruoka tankkauksella pitäisi kyllä olla riittävästi paukkuja suoriutua niin aivo- kuin lihastyöstäkin ja kyllähän tuo lenkki ihan kohtalaisella pöhinällä kulkikin jos ei oteta lukuun sitä "jalat painaa tonnin ja happi ei kulje" seikkaa.

0

PARASTA JUST NYT




Tuttuun tapaan kaamoksen keskellä on tänäkin syksynä ollut niitä hetkiä kun on harkinnut vakavasti, josko sitä vain tekisi muumit ja vetäytyisi talviunille. Eihän tästä elosta meinaa toisinaan tulla yhtään mitään, että eipä käy kiistäminen, etteikö seuraavat viisikuukautta peiton alla välillä houkuttaisi... Haluan kuitenkin uhmata pimeää ja kylmää vaikka olenkin ihminen, joka elää ja hengittää aurinko- ja lämpöenergiaa. Tänä talvena haluan olla kaavoihinsa kangistuneiden muumien sijaan Myy, joka kirmaa varastetulla hopea tarjottimella mäkeä alas ja ottaa ilon irti koko hommasta kun muut vähän horrostelee. Että lälläslää vaan, ette tiedä mistä jäätte paitsi jos vaivutte synkkyyteen!  
0

MUSTA TULEE ISONA...


Vahva ja notkea. Onnellinen ja rohkea. Elämästä nauttija. Se ihminen, joka on löytänyt kultaisen keskitien ja taidon arvostaa itseään. Niin ja se tyyppi, joka tahtoisi auttaa ja opastaa myös muita niiden asioiden äärelle, sillä jokainen ansaitsee olla paras versio itsestään. Jokaisen oikeus on oppia nauttimaan elämästään ja kropastaan riippumatta siitä mitä kokoa edustaa.

Blogini slogan "kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti" on kulkenut matkassa jo kauan ennen blogin perustamista. Kun kaikki on tuntunut typerältä ja turhalta ja on tuntunut, ettei musta ole mihinkään, on haaveilu paremmasta huomisesta on auttanut jaksamaan eteenpäin. Näin on myös erään haaveen kanssa, jota kohti on aika lähteä pystypäin kulkemaan vaikka epävarmuus uhkaa aika ajoin nostaa päätään. Mutta tässä asiassa minähän en anna sen lannistaa itseäni. Minä tahdon uskoa itseeni ja olen suunnattoman kiitollinen kaikesta kannustuksesta, mitä olen matkalleni saanut muilta. 

Nythän on siis niin, että täällä aiotaan lähteä opiskelemaan - vihdoinkin! 💪😏
0

ITSETUNNOSTA JA TYYLISTÄ + ARVONTA


Oman tyylin löytyminen ei ole ollut mikään itsestäänselvyys. Olen kokeillut kaikenlaista pilottitakista ja maihareista alkaen lökäreihin ja liian suureen huppariin. On ollut sellaista vähän rokimpaa ja gootimpaa tyyliä, hippimyssyjä unohtamatta. Tsiisus.. joka kerta kun ajattelen niitä, nousee kasvoille lievä hämmennys ja häpeän puna. Joten unohdetaanpa ne ja poistetaan jälleen (toivoakseni pysyvästi) muistojen filmirullalta.. 😅

17

AJATUKSIA DIEETIN VÄLIETAPILTA


Eväät kylmänä muovirasioita, ruokavaaka, nälkä, kiukku, hyvästi elämä.. Siinä varmaan ne seikat, mitä jengille dieettaamisesta saattaa ensimmäisenä tulla mieleen.



0

SE KEHUJA KERÄNNYT BANAANIPANNUKAKKU


Ennen kuin mennään asiaan, niin kyllä vain; tiedän, että tätä kyseistä reseptiä on jaettu netissä noin miljoonassa eri olomuodossaan, mutta kannanpa silti korteni kekoon. Itse melkoisen monta eri versiota testanneena, on tämä niistä ainoa, joka on päätynyt jatkoon ja uunipellille ilta toisensa jälkeen. 😏

Meinasin ensin otsikoida tämän reseptin "se maailman paras banaanipannari", mutta tajusin, että se lienee hyvin pitkälti makuasia. Jokainen jolla on vähänkin itsesuojeluvaistoa, ymmärtää, ettei niistä asioista todellakaan kannata ryhtyä kiistelemään enkä aio tehdä sitä tälläkään erää. Joten vaatimattomalle luonteelleni ominaisesti tyydyin hieman maanläheisempään otsikointiin, joka jättää jokaiselle oikeuden arvioida pannarin herkullisuuden aivan itse. Ihan vaatimattomaksi en kuitenkaan tohdi heittäytyä reseptin suhteen, sillä se on oikeasti kerännyt paljon positiivista palautetta myös niiltä ihmisiltä, joissa tällaiset sokerittomat, mauttomat, hajuttomat fitnesshömpötys reseptit aiheuttavat puistautuksia ja ennakkoluuloja. Lupaan, että saatte kaikki sympatiani puolellenne jos olette kasvaneet äidin tai mummon pannukakkujen ääressä - niiden joissa ei oltu sitä ehtaa voita tai vanhaa kunnon sokeria säästelty! Mutta jos nyt kumminkin olit ajatellut hieman keventää tai viihdyt salilla nostelemassa rautaa, voin ilokseni kertoa, että tässä on pannariresepti, jossa ei ole tingitty hyvästä mausta ja se vieläpä menee suoraan hauikseen ja hanuriin eikä turvotuksena vyötärölle.

0

VIHDOIN VALMIS DIEETILLE?



Viime vuoden elokuussa kirjoitin kesän loppumetreillä kohti loppukiriä - postauksen, joka käsitteli dieetin alkamista. Olin tuolloin vasta aloittelemassa valmennushommia Tarun kanssa ja kuten olen kirjoittanut monesti blogissa, hommasin valmentajan ensisijaisesti karistaakseni viimeiset sinnikkäät kilot. Muistan sen aikaisen fiiliksen melko selvästi ja tajuan erehtyneeni luulemaan stressiä tahtomiseksi. Kuvitteellisen itsevarmoissa fiiliksissä valmennus starttasi ja tähtäimenä oli pudottaa ne viimeiset kilot, mutta ainahan asiat ei mene niin kuin on ajatellut..

0

LOMAKOHTEENA RODOS


Jos joku ei ole vielä käynyt ja miettii millainen paikka voisi olla lomakohteena, tässä postauksessa lyhyt katsaus Rodoksen hyviin ja vähän toki huonompiinkin puoliin minun näkökulmastani viikkomme ajalta. 

Kannattaako Rodokselle suunnata lomailemaan? 

0

HIDASTA VÄHÄN


Ennen lomaa myönnän olleeni melko stressaantuneessa tilassa. Oli vaikeaa keskittyä mihinkään, kontrolloida mitään, saatika nauttia yhtään mistään. Loman ensimmäiset päivät meni yhä vain jossain hyperaktiivitilassa - heräilin öisin katsomaan kelloa ja paniikissa mietin, monelta mun pitikään olla töissä. Olo oli kertakaikkiaan kurja ja kyllä monesti tuli mietittyä, että tällaistäkö tämä nyt sitten tulee olemaan eläkeikään saakka - jatkuvaa taistelua stressiä vastaan.

2

LINDOS JA AKROPOLIS - RODOS MATKAPÄIVÄKIRJA OSA 2


Edellisessä osassa mainitsin, että ollaan ehditty käymään yhdellä turistiretkellä ja itseasiassa minulle sellainen oli ensimmäinen laatuaan koskaan. Olen aina vieroksunut jo pelkkää ajatustakin tuon tyyppisestä retkeilystä, koska olen vähän sellainen "minä ite" -tyyppi. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan tohdi lähteä auton rattiin maan vähintäänkin erikoisen liikennekulttuurin sekaan, joten aloin lämmetä turistiretki idealle TUIn oppaan kertoessa meille eri vaihtoehdoista ensimmäisen illan Tervetuloa! -tapahtumassa. Oli pakko myöntää, että olisihan se meidän kannalta järkevin tapa päästä tutustumaan saaren muihin osiin, joten retki buukattiin ja tiistai-aamuna 7.35 lähdettiin matkaan kohti kauniiksi ja erityisen lämpimäksi kehuttua Lindoksen kylää.


0

KALIMÉRA KAIKILLE! RODOS MATKAPÄIVÄKIRJA OSA 1



Terkkuja aurinkoiselta Rodokselta! 😎

Lennettiin tänne Monan kanssa viime sunnuntaina viettämään vähän aurinkoisempaa ja muutoinkin kuin sään puolesta selvempää Vappua. Suomesta lähtiessä satoi räntää ja kylmä tuuli pureutui luihin ja ytimiin. Keli oli kertakaikkiaan ankea, mutta onneksi tunnelmaa piti yllä tieto siitä, että saavuttaisiin pian Kreikan aurinkoisimmalle saarelle, jossa kuulemamme mukaan paistaa aurinko 300 päivää vuodessa. Tosin me päästään näkemään tuosta väitteestä vain kahdeksan päivän otanta, mutta ainakin tähän loman puoliväliin saakka on väite lunastanut lupauksensa.👌

Loman puolivälin kunniaksi onkin aika purkaa paitsi kameran muistikorttia, myöskin hieman ajatuksia tältä reissulta. 


0

KOTISTUDION SATOA


Isä antoi taannoin siunauksensa tyttärilleen raivata hallin vintin hyötykäyttöön. Ahkera pikkusisko otti homman hoitaakseen, raivasi hylättyjen tavaroiden hautausmaan ja minun tullessa töistä, oli hallin vintille ilmestynyt pieni valokuvausstudio. Pitkänäperjantaina sitten palkitsin siskon uurastuksen meikkaamalla ja valokuvaamalla. Onhan tuossa studiokuvaamisessa paljon opeteltavaa, mutta on se vaan hauskaa touhua!

Pstt... kannattaa varoa yliannostusta hymyä... 😂 Ensin sitä ei meinannut tulla millään, mutta sitten lähti sokka irti ja noh.. alla sitä, mistä varoitin.. 😏

0

KUNTOTESTI


Piipahdin pitkästä aikaa Helsingissä tapaamassa Tarua. Käytiin paitsi uudet ohjelmat läpi, keksittiin myös kaikkea ihan uutta ja mieletöntä tulevaan!👌Oon tällä hetkellä aika fiilareissa, mutta myöskin todella hämmentynyt. Niihin fiiliksiin löytyy syy kuntotestin uusimmasta tuloksesta...


0

EI SE PÄÄMÄÄRÄ VAAN MATKA


Kun loukkasin spaguharjoituksissa jalkani muutama viikko takaperin, meinasi aluksi mennä fiilikset kaikkeen treenaamiseen. Vamma osoittautui luultua suuremmaksi ja rajoitti kaiken jalkatreenin määrän pyöreisiin nolliin. Päässä pyöri vaan yksi kysymys.. Fuck... mitäs nyt sitte?

0

JA MAAILMA ON SUN


Tänään oli paitsi ihan mieletön päivä, myöskin se jokavuotinen herääminen talvitokkurasta. En varmasti ole ainoa, joka tuntuu talvisin toimivan puolella teholla, mutta tänään jälleen koitti se päivä pitkän talven jälkeen kun mieli ja kroppa siirtyi virallisesti kesäaikaan. On ihanaa olla aina vähän hörhö keväisin. Jos elämä olisi yhtä tylsän mälsää ympäri vuoden, mitä se on taas pitkän talven ajan ollut, kuolisin tylsyyteen. Keväällä on niin mieletön fiilis kun ihmiset lähtee ulos kodeistaan ja kadut täyttyy hyväntuulisista ihmisistä. Kaikki alkaa taas elää, tehdä asioita eikä pitkille päiville loppua näy kun valo sen kuin lisääntyy. Se vaan on mieletön tunne kun kaikki mikä talvella tuntuu tyhmältä ja tylsältä, tuntuukin yhtäkkiä taas maailman siisteimmältä! 


0

TREENAA TOSISSASI, ÄLÄ VAKAVASTI


Selailin yhtenä iltana instagramia ja vastaan tuli Kukka Laakson mielenkiintoinen ajatus jonkin lehden kannessa. Se meni kutakuinkin otsikon mukaisesti eli "treenaa tosissasi, älä vakavasti". No hitsi, sehän kiteytti kerta osumalla oman treeni tai ylipäätään elämänfilosofian täydellisesti sanoiksi!



0

NAISISTA JA NAISEUDESTA


Naiseudesta ja naisellisuudesta on varsin paljon erilaisia käsityksiä ja odotuksia. Omalla kohdallani ajatukset ovat olleet aika stereotypisia, melko pinnallisia ja varmaankin siitä syystä en koskaan tuntenut kuuluvani siihen naisellisten naisten eliittijoukkoon. Kauan toivoinkin, että olisin mieluummin saanut syntyä pojaksi, koska yleensä niillä nyt vaan oli parempi meininki, mutta myöskin näytti olevan huomattavasti helpompaa kuin tytöillä ja naisilla kaikkine ihme vaatimuksineen. Jo lapsena muistan kuunnelleeni melko hämmentyneissä fiiliksissä kun äiti ja naapurin muija puhuivat kaloreista ja siitä, ettei iltakuuden jälkeen saa syödä. Samaan aikaan miehet istuivat kellarissa kaljalla ja nauroivat naisten hömpötyksille. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin käsitän, ettei elämässä mikään ole kovin mustavalkoista. Se, että itse olen lähtökohtaisesti pienestä pitäen ollut sellainen ritsa takataskussa ja lätsä väärinpäin päässä kulkeva, rämäpäinen ja rääväsuinen poikatyttö, ei kuitenkaan pois sulje sitä, ettei minussakin olisi naisellisuutta. Ennemminkin poikatyttölook oli keino kieltäytyä olemasta osa sitä naisten hömpötystä, koska olin peloissani siitä, olisiko minusta vastaamaan niihin kaikkiin järjettömiltä tuntuviin vaatimuksiin. 


2

FUCK YOU, I'M BEAUTIFUL!


Kysymystä siitä, miksi menin studiokuvauksiin on esitetty melko monelta taholta. Minulle tuon haaveen toteuttaminen oli niin itsestäänselvyys, etten ajatellut ihmisten mielestä olevan jotenkin outoa, että ihan huvikseen mennään.

Noh.. Yksinkertaisuudessaan vastaus kysymykseen voisi kuulua; koska rakastan valokuviaMutta koska olen kirjoittaja ja muutenkin vähän monimutkainen tyyppi, harvemmin käytän vain yhtä lausetta vaikka tämä sellaiseen pohjimmiltaan tiivistyykin. Ennen kun teksti vie sinne saakka, seuraa luonnollisesti syväluotaava analyysi aiheesta valokuvauksen merkitys ja vastaus siihen, miksi menin studiokuvauksiin ilman mitään pätevää, hyväksyttävää syytä. Siis kuten nyt vaikka ylioppilaskuvaukset, häät tai joku muu elämän suuri tapahtuma, jolloin on ihan luonnollista piipahtaa studiolla poseeramassa. Jännää muuten, että kukaan ei kyseisissä elämäntilanteissa kyseenalaista kuvaamisen tarvetta, mutta poseeraapa huviksesi.. 😅


10

BOOTCAMP OSA 2 - TANKOTANSSIA


Bootcampin aikaan nähtiin ullakolla jälleen elastisuutta ja seksiä tihkuva tankoshow... 

Tai sitten ei

Sen sijaan punakkaa, pönäkkää ja hikistä lihaa riiputeltiin tangolla katto rakenteiden valittaessa ikävän kuuloisesti ja lakatun puulattian kärsiessä kopisevista koroista. Se miltä touhu näytti on tietenkin vain surullinen sivuseikka, mutta onneksi pyhä itseironia tekee kaikesta hauskaa! 😘





0

BILE- JA PIZZAKUURIN AIKAA - KATSAUS 10 VUODEN TAA


Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten tullut pokkana mulle ja Katalle kertomaan kesken dokausreissun, että "Kuulkaas tytöt ku kymmenen vuoden päästä te ootte salilla pumppaamassa ja venyttelemässä" ei olisi naurun remakalle tullut loppua koskaan. Vitsiä aiheesta olisi väännetty lakkaamatta ja otettu kyytipojaksi kylmää huurteista ja samalla siinä savuteltu muutamat tupakit. Ei olisi tiedetty mitään tylsempää touhua kuin joku jumppaaminen ja varmasti ei olisi halveksuntaa peitelty. Olihan elämää huomattavasti mukavampaa viettää mukia ottaen, päivien, kuukausien, vuosien nestepöhö kasvoilla ja keskivartalolle kertyneenä. Aina sai hävetä ja sen takia piti aina ottaa vähän lisää, koska elämää ei kestä selvinpäin. 


4

BOOTCAMP OSA 1 - VOIMAA JA NOTKEUTTA


Jälleen päästiin pitämään Katan kanssa (Katan blogiin TÄSTÄ) kolmipäiväistä tehokasta bootcampia, josta ei venyttelyä, tankotanssia (siitä touhusta oma postauksensa), kovaa treeniä ja naurun räkätystä jäänyt puuttumaan. 


Treenattiin kolmen päivän aikana suunnilleen 12 tuntia. Ei kyllä tunnu yhtään siltä kun oli hauskaa seuraa ja mielekästä puuhaa niin jaksoi super paljon enemmän. Vieläkään ei tässä sohvalla maatessa ole erityisen nuutunut olo, että ehkäpä vielä voi huomenna pyörähdellä tankotanssia ennen paluuta työmaalle.. 😏
0

AIKEISSA LAIHDUTTAA? LUOVU TÄSTÄ ASIASTA ONNISTUAKSESI PYSYVÄSTI



"Sillä nyt todellakin ymmärrän, että ensimmäinen asia, josta tulee luopua laihtumista tavoitellessa on tavoitella laihtumista"

Kuullostaa ihan hullulta? Antakaas kun selitän.


0

2 X BANAANIJÄÄTELÖÄ


Pitkästä aikaa jotain reseptiä jakoon! Näillä voi varautua tulevaan kesään tai ajankohtaisemmin hemmotella itseään jos flunssa on päässyt yllättämään ja saa himoitsemaan jäätelöä. Näillä voi korvata vaikka aterian ja kroppa saa jotain ravinteitakin, toisin kuin tavan kermajäätelöstä. 

Banaani kaikissa muodoissaan on jokapäiväinen herkku, mutta pakastaminen tekee maulle jotain taivaallista. Tätä kannattaa oikeesti testata!

2

TEILLE, JOTKA TÄTÄ LUETTE


Kirjoittaminen on ollut aivan pienestä saakka minulle yksi tärkeimmistä asioista. Tarinoita ja mietteiden purkamisia on laatikot pullollaan. Kun en vielä osannut kirjoittaa, piirsin tekstit laineina ja kuvia avuksi, jotta saatoin sitten lukea niitä sisaruksilleni. Ala-asteella piti kirjoittaa lyhyt aine, mutta karkasipa vähän projekti lapasesta ja lopulta tuotoksena oli 64-sivuinen kirja. Opettaja naureskeli äidilleni, että saan suoraan kympin, koska kevään lukukausi ei enää riitä sen lukemiseen, mutta hän lupasi lukea sen kesälomallaan. Silloin kun muut asiaan kuuluen tekivät koulussa annettuja tehtäviä, minä kirjoitin tai vaelsin mietteissäni tarinoiden maailmassa. Ei varmaan tarvitse täsmentää, etten loistanut koulumenestyksellä. Ahdistavissa tilanteissa mahdollisuuksien mukaan kaivoin vihkon tai kännykän esille ja aloin käsitellä tilannetta kirjoittamalla. Jos kirjoittaminen ei onnistunut, muunsin tilanteen päässäni tarinan muotoon. Esimerkiksi kiusaamistilanteet kestin parhaiten tällä tavalla kun käsittelin ne tarinankertojan perspektiivistä. Kirjoittaminen ja tarinointi on aina läsnä kaikkialla ja suuri osa minua. Tuohon rakkauteen kirjoittaa kun yhdistetään vielä visuaalisuus ja intohimo valokuvaamiseen syntyi idea alkaa toteuttaa näitä blogiksi. 

12

SNEAKPEEK! KUVIA KULISSIEN TAKAA


Eilen facebookissa ja instagramissa oli pieni maistiainen siitä, mitä sitä tuli eilinen päivä pitkälti puuhattua, mutta tästä postauksesta pääsee vähän lisää kulissien taa kurkistamaan meidän kuvauspäivää. Tämän lisäksi matskua studiolta löytyy Tarun snäpistä nimimerkin divataru takaa jos meette nyt nopeesti ennen iltaa katsomaan. 😄


2

HOLLAINTILAISET LETIT + VIDEO


Hiukset ovat olleet elämässä ehdottomasti yksi suurin mysteeri ja haaste. En kertakaikkiaan ole osannut laittaa niihin mitään! Jos vuosien saatossa olen päätynyt jossain mielenhäiriössä yrittämään jotain peruslettiä vaikeampaa, olen saanut useamman kuin yhden takkupallon aikaiseksi, kiroillut kuin rekkamies ja polttanut hermoni täydellisesti. Muistan aina kun olin mielestäni laittanut hiukseni tosi sievästi kun oltiin lähdössä illanviettoon. Entinen kämppikseni katsoi minua hämmentyneenä "ihan itsekö laitoit?" Erehdyin luulemaan kohteliaisuudeksi ja hieman ylpeänä kerroin ihan itse laittaneeni. Kyllähän hymy vähän hyytyi kun kämppis naurahti ivallisesti "no, sen kyllä huomaa". Ei sellaista häpeän määrää ja hiuskriisiä unohda vielä kymmenessäkään vuodessa. 😱

2
Back to Top