Kirjoittaminen on ollut aivan pienestä saakka minulle yksi tärkeimmistä asioista. Tarinoita ja mietteiden purkamisia on laatikot pullollaan. Kun en vielä osannut kirjoittaa, piirsin tekstit laineina ja kuvia avuksi, jotta saatoin sitten lukea niitä sisaruksilleni. Ala-asteella piti kirjoittaa lyhyt aine, mutta karkasipa vähän projekti lapasesta ja lopulta tuotoksena oli 64-sivuinen kirja. Opettaja naureskeli äidilleni, että saan suoraan kympin, koska kevään lukukausi ei enää riitä sen lukemiseen, mutta hän lupasi lukea sen kesälomallaan. Silloin kun muut asiaan kuuluen tekivät koulussa annettuja tehtäviä, minä kirjoitin tai vaelsin mietteissäni tarinoiden maailmassa. Ei varmaan tarvitse täsmentää, etten loistanut koulumenestyksellä. Ahdistavissa tilanteissa mahdollisuuksien mukaan kaivoin vihkon tai kännykän esille ja aloin käsitellä tilannetta kirjoittamalla. Jos kirjoittaminen ei onnistunut, muunsin tilanteen päässäni tarinan muotoon. Esimerkiksi kiusaamistilanteet kestin parhaiten tällä tavalla kun käsittelin ne tarinankertojan perspektiivistä. Kirjoittaminen ja tarinointi on aina läsnä kaikkialla ja suuri osa minua. Tuohon rakkauteen kirjoittaa kun yhdistetään vielä visuaalisuus ja intohimo valokuvaamiseen syntyi idea alkaa toteuttaa näitä blogiksi.
