AIKEISSA LAIHDUTTAA? LUOVU TÄSTÄ ASIASTA ONNISTUAKSESI PYSYVÄSTI



"Sillä nyt todellakin ymmärrän, että ensimmäinen asia, josta tulee luopua laihtumista tavoitellessa on tavoitella laihtumista"

Kuullostaa ihan hullulta? Antakaas kun selitän.




 Viime vuoden alussa lähdin uuteen vuoteen tavoitteenani timmikroppa. Se oli tavoite, joka määritteli minuuteni. Pois kaikki läski minusta, hyi sentään. Olinhan jo päässyt eroon yli 20 kilosta ja kadonneet kilot olivat muuttaneet elämäni täysin. Se muuttumisen huuma sai aina vain tavoittelemaan lisää eikä varmaan tarvitse täsmentää, että oma kuvani on melko vääristynyt. En ole ollut ylipainoinen aikoihin, mutta pää on/oli jämähtänyt peilikuvaan parinkymmenen kilon taa. On tehty pitkä matka oman pään sisään ajatusmaailman muuttamiseksi ja epävarmuus tulee varmasti aina olemaan tietyissä tilanteissa läsnä, mutta alan päästä sinuiksi itseni kanssa. Olin aina ollut se amatsooni, quasimodo, läski.. Yhtäkkiä en enää ollutkaan ja se tunne oli huumaava, päätä sekoittava. Aloin tarkkailla syömisiäni entistä tarkemmin PURE valmennuksen päätyttyä. En ollut valmennuksen aikana juuri laihtunut, sillä oikeastaan minulla ei ollut enää mitään laihdutettavaa. Sen päätyttyä jäin hieman tyhjänpäälle ja oli iskenyt sokeus. Pian aloin pudota siihen laihduttajien vanhaan sudenkuoppaan, jossa luulin syöväni terveellisesti ja sen verran riittävästi, että voin laihtua, mutta totuudessa ajoin kroppani säästöliekille. Vain kipinä laihtua lisää sai jatkamaan tuota hulluutta. Mutta minä pelkäsin, että jos epäonnistun nyt, menetän sen kaiken edun minkä laihtuminen oli tuonut tullessaan. 


Vaikka mennyt vuosi oli alkanut mielestäni hyvin, kesää kohden pakka alkoi levitä käsiin. Puhuin rentoudesta, mutta olin niin stressaantunut ja nälkäinen, että en edes itsekään enää osta sitä soopaa, mistä silloin puhuin tai kirjoitin. En todellakaan tiennyt mistä puhuin, mutta halusin uskoa sen olevan totta. Aloin sekoittaa nälkiintyneen kroppani mielitekoja rentoon suhtautumiseen ja karttelin totuutta, että syöminen oli lähdössä käsistä. Pikku hiljaa mielen voimin yllä pidetty sokerilakko alkoi rakoilla ja lopulta sortui. Kierre oli taas valmis ja sokerihiiri irti. 

Kun kesän lopulla aloitin PT-valmennuksen, halusin eroon viimeisistä kiloista. Suoraan puhuen tavoittelin hinnalla millä hyvänsä sitä timmiä, urheilullista kroppaa, josta olin aina haaveillut. Koska kotikonstit eivät olleet tuottaneet tulosta, palkkasin lopulta Tarun minua tavoitteessani auttamaan. Kuten blogista on aiemmin jo käynyt selville, hommat ei lähteneet luistamaan niin kuin piti. Mieli ja kroppa taisteli vastaan liian rajusti ja sai himoamaan ruokaa enemmän kuin koskaan, mutta en kuunnellut mitä niillä oli kerrottavana. Olin väsynyt, kiukkuinen ja epätoivoinen. Miksi minä en pysty mihinkään, hemmetti sentään.

Tuo sekava vuosi tuli äskettäin päätökseensä. Siihen painoon, josta alun perin lähdin tavoittelemaan vielä pienempiä lukemia onkin tullut pari plussa kiloa. Pieleen meni? Ei sentään, kaikkea muuta ja sen voin sanoa koko sydämestäni! Viime vuosi jätti jälkeensä ehtaa fläsää, mutta niin tarttui lihastakin kun Tarun kanssa ryhdittiin talkoisiin. Viime vuosi antoi paljon kokemuksia ja ajatuksia, mutta ennenkaikkea se toi viisautta ja lempeyttä itseään kohtaan. Sillä nyt todellakin ymmärrän, että ensimmäinen asia, josta tulee luopua laihtumista tavoitellessa on tavoitella laihtumista. Unohda hetkeksi kilot, jotka vaakaan pyörähtää. Tärkeämpää on, että sinne vaakaan asetetaan ensin ne kaikki elämän tasapainoon vaikuttavat palaset ja puntaroidaan, mitkä tekijät ovat niin raskaita, että ne saavat vaakasi tasapainon järkkymään. Täytyy pyrkiä ensin keventämään sitä taakkaa ja vasta sitten fyysistä elopainoa. Näin löytyy lopulta tasapaino, joka on edellytys fyysisen painonhallinnalleMinä en pystynyt siihen yksin, mutta onneksi hain ja sain apua sekä uuden suunnan koko touhulle. 


On ollut upeaa ja vapauttavaa alkaa vapautua vaakaluvun orjuudesta ja keskittyä elämään ja tajuta, ettei vaakalukema ole onnellisuuden tai hyvinvoinnin mittari.Tänä päivänä näissä kuvissa on tyttö, joka oikeasti alkaa ymmärtää mitä on kunnioittaa kehoaan. Nauttia siinä olemisesta. Nämä lempeät ajatukset alkoivat hioutua päähän vasta kun olen alkanut päästä eroon makeanhimosta yhdellä yksinkertaisella konstilla. Aloin syödä riittävästi kunnon ruokaa ja nauttimaan siitä. En halua katua enkä miettiä enää ainuttakaan suupalaa peläten, että alan lihoa vaan tiedän kroppani hyödyntävän sen kaiken ihan mieltä myöten. Herkuttelu ei ole enää rangaistava rikos, se on osa elämää. On tyystin eri asia syödä herkkuja niistä nauttien kuin ahmia niitä pysäyttämättömään himoon. Jos kärsit sellaisesta, tarkasta välittömästi saathan tarpeeksi kunnon ruokaa ja lakkaa pelkäämästä sitä! Yhteen suklaapatukkaan saa syödä jo melkoisen tuhdin annoksen kunnon pöperöä. 

  Ajatus timmistä kropasta tuntuu tällä hetkellä oikeastaan aika toissijaiselta kaiken muun rinnalla. Niin toissijaiselta, että hetken jo mietin miksi aiheesta kirjoitan. Ehkä siksi, että tahtoisin jakaa tarinaani muille. Jos sen luettuaan edes yksi ihminen voisi välttyä siltä stressiltä, nälältä ja kiukulta, jonka minä koin. Jos nyt saisin palata ajassa taaksepäin reilun vuoden verran, aloittaisin laihduttamaan syömällä reilusti kunnollista, puhdasta ruokaa. Ehkä silloin ei olisi tarvinnut käydä pohjalla ymmärtääkseen tämän. Vasta kun kroppa tottuisi muutoksiin ja makeanhimot olisi poissa, alkaisin tavoitella miinuskaloreita ja hoikistumista. Stressaantunut kroppa ei kykene laihtumaan. Se on hädissään ja haluaa pitää kiinni jokaisesta suupalasta, minkä se saa. Hälyttävän usein se oli jotain makeaa, jota kroppa vaati saada saadakseen pikaisesti energiaa. Se aiheutti rangaistuksen kierteen ja syödyt herkut tiesivät kunnon aterian pois jättämistä.

Entä jos unohtaisimme kaiken maailman superdieetit minimikaloreilla ja laihduttamisurakat aloitettaisiinkin vaihtamalla kaikki herkut puhtaaseen kunnon ruokaan, kaloreita miettimättä. Säästäisikö se meidät niiltä tarinoilta, joissa on epätoivoista makeanhimoa? Kysymyksiä, kuinka hillitä yösyöpöttelyä tai välttää illalla kotiin mennessä mättö-överien riskiä? Kuinka hillitä suklaanhimoa kun taas meni rasiallinen konvehteja? No syömällä! Ruokaa! Ei suklaata. Jos ensin ruokkii vuosikausia kroppaansa kaikella epämääräisellä höttösellä ja sitten yhtäkkiä muuttaa kaiken ja vielä riistää riittävän määrän polttoainettakin, shokkihan siinä iskee aineenvaihdunnalle. Ensin tippuu kiloja ropisten, mutta sitten jos mitään muutoksia ei tehdä vaan samaa linjaa jatketaan, kroppa keksii keinot korjata tilanteen ja heittäytyy säästöliekille piinaten jatkuvalla makeanhimolla, jotta huomaisit sen tarvitsevan energiaa. Kroppamme on varsin fiksu järjestelmä. Se yhdistettynä hankalaan, oikuttelevaan mieleen, joka uskoo mitä haluaa, tekee hommasta aika haastavaa.

Syön ruokaa tällä hetkellä melkein 2700 kalorin edestä. Ja kyllä sinne välillä sitten vielä lipsahtaa niitä herkkujakin päälle. Tunnen oloni kevyeksi ja energiseksi vaikka vaaka kertookin, että pari kiloa on tullut lisää. Tulkoot, enää se ei pelota niin paljoa, sillä vaa'an lukema ei määrittele minuuttani. Kun pää alkaa olla kunnossa voin päästää irti siitä asiasta, jonka kuvittelin olevan määritelmä minuudesta. Kroppa ja mieli kiittää kun ruokaa on riittävästi. Ajatelkaa, että suurin osa ruokavaliostani kertyy niistä pelätyistä ja parjatuista hiilareista! Sellainen määrä hiilaria sitoo itseensä nestettä jonkin verran ja siitä johtuen pitää painoa hieman koholla vaikka mitat ei ole levinneet. 


Marian sanoja lainatakseni "joskus onnellisuus tuntuu niin oudon kevyeltä, että miettii onko sitä enää hengissäkään". Onneksi tiedän, että olen. Vahvempi, hyvinvoivempi ja onnellisempi kuin koskaan. Valmiina uuteen vuoteen, joka ei sisällä lupauksia tai tavoitteita laihtumisesta. Minä haluan vain pitää tämän hyvinvoivan kropan, jossa viihdyn. 💛 

Ennen minä olisin hävennyt sanoa tätä kaikkea ääneen. Kertoa, että olen epäonnistunut, mutta nyt minusta tuntuu fiksulta olla rehellinen sille tosiasialle, ettei tämä elämä ole niin vakavaa. Nykyään muutenkin kiinnostaa enemmän, paljonko venyn ja taivun vaa'assa kuin se, paljonko siinä painan.. Siksipä postaus on taas kuvitettu näillä iänikuisilla vaakakuvilla.. 😉

Jos tämä teksti tavoittaa ketään, joka lupasi uudenvuoden aattona aikovansa laihtua tänä vuonna, unohda se! Keskity sen sijaan palkitsemaan kroppaasi kunnollisella ruualla, nauti siitä ja nauti elämästä. Sinä ja kroppasi ansaitsette sellaista enemmän kuin epämiellyttävää dieettiä, joka lopulta saattaa päättyä mässäilykierteeseen. Keskitytäänkö tänä vuonna tavoittelemaan niitä oikeasti tärkeitä asioita. Vaalitaan terveyttä, niin mielen kuin kehonkin. Ehkä parempia valintoja tehdessä voi siinä sivutuotteena myös saada sen hoikemman olemuksen, jos se on tullakseen. Tee sydämellä, älä suorittamalla. Niin se kaikki antaa enemmän kuin ottaa. 

LAIHDUTTAJAN ELÄMÄNTAPAREMONTOIJA MUISTILISTA

1. Asennoidu siihen, että ei ole kyse suoritettavasta projektista, joka loppuu aikanaan. Kyse on kokonaisvaltaisesta elämäntapamuutoksesta, joten opiskele sellaiset tavat, joita kykenet noudattamaan ilman, että elämästä tulee jatkuvaa taistelua itseään vastaan. Ei ole mitään järkeä laatia itselleen sääntöjä, joiden mahdottomuuden vuoksi rikot niitä ennemmin tai myöhemmin ja kärsit sitten turhaan huonosta omatunnosta. 

2. Etene hitaasti kroppaa ja etenkin mieltä kuunnellen. Unohda pika- ja kitudieetit!

3. Päämäärän eli laihtumisen tulisi olla motivoiva palkinto, mutta ei syy elämäntapamuutokselle. 

4. Älä ole itsellesi liian ankara. Ei mikään projekti kaadu satunnaiseen herkutteluun eikä vahingossa suuhun eksynyt konvehti ole syy siirtää remontin aloitusta ensi maanantaille. 

5. Vaikka herkut kuuluvat elämään, osaathan erottaa himon harmittomasta mieliteosta. Jos jatkuvasti himoitset herkkuja, silloin on syytä tarkistaa ruokavalio, että saat varmasti riittävästi polttoainetta kropalle. 

6. Tee remonttia itsellesi. Älä mieti mitä muut tekevät tai mitä muut ajattelevat.

7. Nauti matkasta! Lakkaa ajattelemasta, että siitä elämästä voi nauttia vasta kun tulokset on saavutettu ja että se olisi arvokasta vasta kun olet päämäärässäsi. Elämä on tässä ja nyt.

8. Hyväksy itsesi, arvosta itseäsi, rakasta itseäsi. Olet sen arvoinen ja elämä on sen arvoinen. 

Ihanaa maanantaita kaikille, nauttikaa! 😘

Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top