EI SE PÄÄMÄÄRÄ VAAN MATKA


Kun loukkasin spaguharjoituksissa jalkani muutama viikko takaperin, meinasi aluksi mennä fiilikset kaikkeen treenaamiseen. Vamma osoittautui luultua suuremmaksi ja rajoitti kaiken jalkatreenin määrän pyöreisiin nolliin. Päässä pyöri vaan yksi kysymys.. Fuck... mitäs nyt sitte?


Jalkatreenithän on just ne mun lempparit ja tavoitteelliset venyttelyt ihan eritoten. Treeniviikot ilman jalkapäiviä kuullosti tyhjiltä ja tylsiltä, mutta vaihtoehtojen puutteessa oli pakko keskittyä keski- ja yläkropan treeneihin. Niinpä alistuin kohtalooni ja ryhdyin töihin. Tänään pääsin ekoille kunnon loikkatreeneille jalan revähtämisen jälkeen. Sitä kinttua jopa kärsi jo vähän enempi venytelläkin. Tajusin siinä innokkaassa treeni huumassa yllätyksekseni, että vamma sattuikin juuri oikeaan saumaan. Kun oli pakko purkaa treeni-intoaan niihin ei-niin-mieluisiin osa-alueisiin, alkoi yhtäkkiä löytyä ennen kokematonta drivea niiden suhteen.

Kun joutuu luopumaan jostain, saa jotain muuta tilalle, eikös? Se näköjään pätee tähän elämän treeni osa-alueseenkin.  


Nyt on hyvä tykittää treenejä tästä eteenpäin hyvässä balanssissa. Enää ei tartte olla silleen "voi paska, tänään on keskikroppa päivä..ääh" vaan "hitsi, tänään pääsee treenaa keskikroppaa!!" Niin huikeefiilis tästä asiasta, ettääää! Vou!



En ole oikein koskaan luetellut itseäni mitenkään urheilulliseksi. Kun ihmiset on jotain sen suuntaista puhuneet, olen ollut vähän hämilläni. Urheilullinen, minä? Jepjep, hyvä vitsi.. eeh.. 😒 Jotenkin sitä on alkanut tajuta ja pää tulla mukana siihen, että mulla todellakin on ripaus tai vähän isompikin tujaus urheilijan henkeä. Mä rakastan jokaista treeniä ja sitä energiaa, minkä siitä saa. Olen onnellisimmillani niiden päivien iltana kun on päivällä vedetty oikein kunnon treenit. Kun saa hyvillä mielin lösähtää sohvan kulmaan ottamaan lepiä - ihan kaikkensa antaneena ja innoissaan valmiina seuraavaan päivään. 

Mulla on lukuisia päämääriä treenaamisen suhteen, mutta itseasiassa niihin pääsyä enemmän nautin koko ajan tätä matkaa. On tää vaan niin huikeen siistiä hommaa, etten ole ollenkaan pahoillani vaikka ei kaikki menisikään loppu kädessä ihan nappiin niiden tavoitteiden suhteen. Kunhan saa hyppiä, pomppia, venytellä ja nostaa rautaa, tämä tyttö pysyy tyytyväisenä. Aamen. 🙏

Hyviä treenejä ja kevättä toverit, ottakaa kaikki ilo irti! 



Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top