NAISISTA JA NAISEUDESTA


Naiseudesta ja naisellisuudesta on varsin paljon erilaisia käsityksiä ja odotuksia. Omalla kohdallani ajatukset ovat olleet aika stereotypisia, melko pinnallisia ja varmaankin siitä syystä en koskaan tuntenut kuuluvani siihen naisellisten naisten eliittijoukkoon. Kauan toivoinkin, että olisin mieluummin saanut syntyä pojaksi, koska yleensä niillä nyt vaan oli parempi meininki, mutta myöskin näytti olevan huomattavasti helpompaa kuin tytöillä ja naisilla kaikkine ihme vaatimuksineen. Jo lapsena muistan kuunnelleeni melko hämmentyneissä fiiliksissä kun äiti ja naapurin muija puhuivat kaloreista ja siitä, ettei iltakuuden jälkeen saa syödä. Samaan aikaan miehet istuivat kellarissa kaljalla ja nauroivat naisten hömpötyksille. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin käsitän, ettei elämässä mikään ole kovin mustavalkoista. Se, että itse olen lähtökohtaisesti pienestä pitäen ollut sellainen ritsa takataskussa ja lätsä väärinpäin päässä kulkeva, rämäpäinen ja rääväsuinen poikatyttö, ei kuitenkaan pois sulje sitä, ettei minussakin olisi naisellisuutta. Ennemminkin poikatyttölook oli keino kieltäytyä olemasta osa sitä naisten hömpötystä, koska olin peloissani siitä, olisiko minusta vastaamaan niihin kaikkiin järjettömiltä tuntuviin vaatimuksiin. 



Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Alunperin tämä päivä julistettiin naisten oikeuksille, tasa-arvolle ja saavutuksille. Ei ole itsestäänselvyys, että nainen saa olla se persoona ja ihminen joka on. Ihan kaikkinensa. Tähän toki vaikuttavat ulkopuoliset tekijät, mutta totuudessa usein pahimpia tuomitsijoita olemme me itse. Osaamme olla itsellemme varsinaisia piruja ja valitettavasti sitä olemme myös liian usein toinen toisillemme. Elämä naisena on täynnä kateutta, vähättelyä ja epävarmuutta. Miesten elämä tuntuisi olevan jossain määrin yksioikoisempaa ja syy siihen on aika yksinkertainen - miehet eivät usein yritä olla muuta kuin ovat ja peittää olemustaan pakkelien ja asusteiden alle. Alaston totuus on, että mies on sellainen kuin on ja jos ei kelpaa muille niin tokihan se harmittaa, mutta ei asia edellytä sen kummempia toimenpiteitä. Sen sijaan meillä naisilla on usein valtava tarve olla mieliksi muille ja hakea hyväksyntää keinolla millä hyvänsä. Pitää olla nätimpi, fiksumpi, kiltimpi.. Ainiin ja aina vähintään muutaman kilon laihempi. 


Se kaikkihan on tietenkin täyttä paskaa, joten fuck it! Ihan sama, mitä muut ajattelevat siitä, millaisia meidän naisina pitäisi olla. Ollaan vaan juuri sellaisia kuin ollaan. On kunnioitettavaa yrittää olla parempi ihminen, mutta ei jatkuvasti muita parempi. Ei kilpailla sillä, kuka on paras, fiksuin tai kaunein. Nähdään sen sijaan toisemme vahvoina, kauniina naisina ja arvostetaan sekä kannustetaan toisiamme. Ja nautitaan samalla siitä, mitä itse olemme. Ei naiseus ole mikään asia, joka pitää suorittaa tietyllä tavalla. Jokainen meistä on vain persoona ja ihminen omalla tavallaan, oli sitten nainen tai mies. 


On ihanaa saada olla nainen kun tajuaa saavansa olla sitä ihan koko persoonallaan. Saa olla herkkä, mutta myös kova. Pelokas, mutta rohkea. Puhua kauniisti tai kiroilla kuin rekkamies. Saa ihastuttaa ja vihastuttaa. Saa kiukutella kuin lapsi, mutta sitten taas koota itsensä asialliseksi aikuiseksi. 

Ihanaa naistenpäivää kaikille supernaisille, toivottavasti päivä on ollut tähän asti teidän arvoinen! 😘


Kuvat: Ville Paasimaa Photography

2 kommenttia

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top