LINDOS JA AKROPOLIS - RODOS MATKAPÄIVÄKIRJA OSA 2


Edellisessä osassa mainitsin, että ollaan ehditty käymään yhdellä turistiretkellä ja itseasiassa minulle sellainen oli ensimmäinen laatuaan koskaan. Olen aina vieroksunut jo pelkkää ajatustakin tuon tyyppisestä retkeilystä, koska olen vähän sellainen "minä ite" -tyyppi. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan tohdi lähteä auton rattiin maan vähintäänkin erikoisen liikennekulttuurin sekaan, joten aloin lämmetä turistiretki idealle TUIn oppaan kertoessa meille eri vaihtoehdoista ensimmäisen illan Tervetuloa! -tapahtumassa. Oli pakko myöntää, että olisihan se meidän kannalta järkevin tapa päästä tutustumaan saaren muihin osiin, joten retki buukattiin ja tiistai-aamuna 7.35 lähdettiin matkaan kohti kauniiksi ja erityisen lämpimäksi kehuttua Lindoksen kylää.




 Pitäisi olla lainvastaista antaa ihmisen nousta lomallaan aamu kuudelta. Juttujen taso ja käytöstavat olivat juuri niin pelottavan alkeelliset kuin uskaltaa kuvitella, eikä tilannetta auttanut yhtään kun tavattiin meidän retki-opas, herra nimeltä Kosta. Kreikkalaissyntyinen, suomea kohtuu hyvin, mutta hieman omaperäisellä tyylillään puhuva mies oli niin hulvaton tapaus, että ensimmäinen vartti naurettiin vedet silmistä valuen. Koko retken ajan Kosta piti huolen, että vakavoitumaan ei päässyt ja jouduin nielemään ennakkoluuloni turistiretkiä kohtaan. Ainakaan tämän oppaan vetämä retki ei ollut mitään kuvittelemani kaltaisista. 



Ihan ensimmäisenä kun saavuttiin Lindosin kylään kavuttiin ylös Akropolisille. En jaa paikan historiaa sen enempää tähän postaukseen, mutta käykää ehdottomasti tutustumassa jos milloinkaan saavutte Rodokselle. Ja jos teidän on mahdollista saada oppaaksi Kosta, vielä parempi! 👌








Vuoden lomapönö- sekä turistipalkinnon voitti tällä kertaa Mona. Onnea voittajalle ja tittelin haltijalle!  Seuraavalle reissulle panokset kovenee ja aion napata tuon himoitun tittelin lisäämällä omaan turistilookiin tennissukat ja sandaalit.. mut hei, älkää kertoko Monalle, ettei se keksi jotain vielä parempaa... 😏 






Juuh, takaisin asiaan.. Siis Akropolisiin/Lindosiin! Tuo vanha temppeli tarjosi melkoiset näköalat ja läkähdyttävän kuumuuden - mulle se auringonpaahde oli sen verran liikaa, että suojasin itseni kokoajan pitkähihaisella. Eli en siis ole kääriytynyt siihen siksi, että olisi ollut kylmä, en vain halunnut polttaa nahkaani. Lindos on saaren kuumimpia osia (useita asteita lämpimämpää kuin muualla) ja tunnettu myös kauniista rannoistaan. Tuonne siis oppaan suositusten mukaan kannattaa suunnata jos tahtoo nauttii biitsilaiffii.



 Itse kylä oli varsin suloinen pikkukujineen, valkeine taloineen ja herttaisine asukkaineen. Joskin jälleen eläintenystävä Ida sai nieleskellä kiukkuaan nähtyään Aasiparkojen työmaan ja olotilat.. Toivon tietenkin, että näkemäni on vain osa totuudesta eivätkä ne samat kaverit joudu päivittäin sellaisiin oltaviin.





Retki kyllä kannatti käydä sekä tutustua Kostaan. Kerrassaan hieno mies! Se elämänilo, leikkisyys ja huumorintaju oli jotain mistä tahdon ottaa mallia.. 😍
Mielettömän persoonan lisäksi Kosta tarjosi oppaana kattavan ja mielenkiintoisen tietoiskun saaren historiaa, Rodoksen kulttuuria, kielten- ja sanojen historiaa sekä letkautuksia, jotka naurattaa vieläkin.. 😂

Ps. aina pitää tietenkin tsekkaa joka kylän treeni mahdollisuudet.. 😅




Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top