VIHDOIN VALMIS DIEETILLE?



Viime vuoden elokuussa kirjoitin kesän loppumetreillä kohti loppukiriä - postauksen, joka käsitteli dieetin alkamista. Olin tuolloin vasta aloittelemassa valmennushommia Tarun kanssa ja kuten olen kirjoittanut monesti blogissa, hommasin valmentajan ensisijaisesti karistaakseni viimeiset sinnikkäät kilot. Muistan sen aikaisen fiiliksen melko selvästi ja tajuan erehtyneeni luulemaan stressiä tahtomiseksi. Kuvitteellisen itsevarmoissa fiiliksissä valmennus starttasi ja tähtäimenä oli pudottaa ne viimeiset kilot, mutta ainahan asiat ei mene niin kuin on ajatellut..



(Tähän asiaan kuulumaton sivuhuomautus, varsinainen postaus jatkuu seuraavan kuvan jälkeen! 👇 Voimisteluhyppytreenit on vielä vähän vaiheessa.. Ponnua nyt vielä piisaa, mutta toi tyyli.. 😂😂 Mutta nyt on vihdoin käyty pari kuukautta piinannut kintun revähtymä ultraamassa ja diagnosoitu erittäin savolaisittan "ei oo kuule mittää vikkoo", jotta nyt saa sitte jatkaa kaikenlaista kinttujen kiusaamisia entiseen malliin! 😏🙏 tosin tuo diagnoosi ei selitä jalan huonoa liikkuvuutta ja polttelevaa kipua, mutta jos nyt lääkäri sanoo, ettei oo vikkoo, nii eipä kai sitte ole. Lisäksi hämmentämään jäi lääkärin kylmä toteamus kuin se olisi puhunut jollekin alkoholistille tai narkille, että "saat sitten puhua oman lääkärisi kanssa noista sun elintavoista". Treenaaminen ja venyttely.. no onhan se kuulkaas melkoista myrkkyä se semmonen elämäntyyli. 😂) 



Takaisin asiaan..

Matkassahan oli pari muuttujaa, joita en ollut tullut stressiltäni ajatelleeksi. Ensinnäkin minun ei tarvinnut tuolloin laihduttaa enää kiloakaan. Tarvitsin ruokaa ja lihasta, mutta kuvittelin olevani lihoamassa jälleen muodottamaksi. Pää huusi, että pitää vielä tiristellä loputkin rasvat pois, mutta kroppa oli kauhuissaan ja yritti sanoa "oletko hullu? Mulla on nälkä!" 😱

No enhän minä kuunnellut. Sen sijaan vain jouduin kierteeseen, jossa kerta toisensa jälkeen sorruin syömään kaikenlaista ohi ruokavalion. Muistan kun istuin yhdessä tapaamisessamme Tarua vastapäätä tuntien itseni yhtä viehättäväksi kuin Monsterit Oy:n Raisa konsanaan ja kerroin Tarulle ongelmistani ja siitä, miten surkea tunsin olevani. Voimat oli ihan loppu ja ajattelin, että en enää mahda mitään itselleni ja lopulta lihon takaisin kaikki kadotetut kilot. Myönnän ihan täysin säikähtäneeni kun ongelman ratkaisuksi Tarulta tuli ruokavalio, jossa oli yli 2700 kaloria. Olin kuitenkin päättänyt ulkoistaa ratkaisujen teot Tarulle, joten minun oli vain tehtävä kuten sanottiin ja luotettava eikä antaa stressaantuneen mielen aloittaa uutta nälkäkuuria ja sen perään sortua kerta toisensa jälkeen. 

Lopulta aloin rauhoittua kun tajusin, ettei musta tule enää sellaista vätystä koskaan kuin olen ollut aiemmassa elämässä. Piti ensin antaa kropalle aikaa palautua kilojen pudottamisesta ja keskittyä ihan muihin asioihin kuin jatkuvaan laihduttamiseen. Pikku hiljaa ajatusmaailma alkoi muuttua positiivisemmaksi ja aloin hyväksymään tilannetta ja kroppaani ihan huomaamatta. Keskityin ainoastaan treenaamaan, syömään ja nauttimaan herkuistakin - joskus vähän överistikin..eeh..mutta eipä hommat ole siihen kaatuneet. 😂 Huomaamatta tapahtui myös kehitystä siihen, etten enää pelännyt syödä. Perusruoka runko on mennyt selkärankaan, nyt voi alkaa karistella kaikki ylimääräiset pois ja putsata ruokavaliota dieettikuntoon.


Pikku hiljaa kevään mittaan alkoi vahvistua ajatus siitä, että mieli voisi alkaa kestää vihdoinkin vähän tiukempaa dieettaamista. Ennen halusin sitä siitä syystä, että tulisin yhä laihemmaksi, mutta nyt haluan sitä uutena haasteena. Haluan nähdä kestääkö pää. Toki olisi typerää väittää, ettenkö myös haluaisi sitä kireämpää kroppaa, mutta oikeastaan haluan sitä ennemminkin nähdäkseni, mitä tämän rasvakerroksen alle on rakentunut pitkän talven aikana. 😏


Joten kävi niin, että kun palasin Rodokselta hyvin syöneenä ja herkuista pöhöttyneenä kotiin, otettiin melko pian Tarun kanssa skype puhelu ja lyötiin lukkoon suunnitelmat dieetin alkamisesta. Pian sainkin ohjeet sekä suunnitelman etenemisestä sähköpostiin. Oli myös lohdullista kuulla Tarulta se mitä itse olin ajatellut; "ennen kuin tähän lähdettiin, oli tarpeellista käydä läpi se kaikki, mitä tähän mennessä on ollut".

Katsotaan, pysyykö tyttö ruodussa nämä dieetin 11 viikkoa. Tähän mennessä tämä oikeasti on tuntunut helpolta, koska tahdon panostaa tähän projektiin! Takana on siis vasta viikon verran ja dieetti rupeama jatkuu melkein heinäkuun lopulle saakka.

On tullut sen aika, että vihdoin uskon olevani valmis yrittämään! 💪😏


Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top