MUSTA TULEE ISONA...

Vahva ja notkea. Onnellinen ja rohkea. Elämästä nauttija. Se ihminen, joka on löytänyt kultaisen keskitien ja taidon arvostaa itseään. Niin ja se tyyppi, joka tahtoisi auttaa ja opastaa myös muita niiden asioiden äärelle, sillä jokainen ansaitsee olla paras versio itsestään. Jokaisen oikeus on oppia nauttimaan elämästään ja kropastaan riippumatta siitä mitä kokoa edustaa.

Blogini slogan "kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti" on kulkenut matkassa jo kauan ennen blogin perustamista. Kun kaikki on tuntunut typerältä ja turhalta ja on tuntunut, ettei musta ole mihinkään, on haaveilu paremmasta huomisesta on auttanut jaksamaan eteenpäin. Näin on myös erään haaveen kanssa, jota kohti on aika lähteä pystypäin kulkemaan vaikka epävarmuus uhkaa aika ajoin nostaa päätään. Mutta tässä asiassa minähän en anna sen lannistaa itseäni. Minä tahdon uskoa itseeni ja olen suunnattoman kiitollinen kaikesta kannustuksesta, mitä olen matkalleni saanut muilta. 

Nythän on siis niin, että täällä aiotaan lähteä opiskelemaan - vihdoinkin! 💪😏

 Aloitan Tanhuvaarassa syyskuun lopulla aikuisliikunnan ammattitutkinnon parissa ja tähtäimenä on valmistua paitsi liikunnanohjauksen ammattilaiseksi, myöskin erikoistua yksilövalmennukseen. Vuosia pyörittelin ajatusta mielessäni.. Minustako personal trainer? Se minussa asuva ujotyttö ja pessimisti ovatkin yrittäneet pelotella haaveeni edessä, mutta olen työntänyt mokomat ajatukset syrjään ja pää pystyssä ajatellut;

no hitto, miks ei!

Olen ikäni ollut vähän tällainen ajelehtija. Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole tiennyt mikä olen ja mikä haluan olla. En ole tahtonut tuhlata aikaa opiskellakseni alaa, joka ei sitten kiinnostaisi vähääkään. Ihan tuore tämä ajatus personal trainerin ammatista ei kuitenkaan ole, mutta olen miettinyt soveltuvuuttani alalle pääni puhki. Se pessimisti päässä on kertonut, etten ole riittävän hyvä. Mutta kuten sanoin, tämän asian suhteen en ole suostunut kuuntelemaan sitä pientä pirullista ääntä vaan aloin painaa kohti haavettani ja kun kesäkuun alussa kävin alku haastattelussa Tanhuvaarassa, tiesin samantien, että nyt on tämä tyttö oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En ole ollut ikinä eläissäni mistään asiasta näin varma enkä yhtä innoissani. Minä, joka aina pilkkaan ja väheksyn itseäni, olen nyt löytänyt enemmän syitä toteuttaa tämä haave kuin työntää se syrjään.

Päässä kuitenkin kummittelee erään tutun ääni, joka pari vuotta sitten kommentoi tylysti erään toisen tutun opiskelemaan lähtöä. Hän selvästi vähätellen totesi, että "vasta ollut pari vuotta liikunnasta kiinnostunut ja nyt jo pitää alalle tähdätä". Teki mieli kysyä, että jos ei nyt niin milloin sitten? Elämä on liian lyhyt odottamiseen - se on nyt eikä vuoden päästä. Jokainen askel on kohti tulevaisuutta. Kun joku haaveilee yläasteella tähtäävänsä lääkikseen, eihän hän luultavasti tiedä alasta käytännössä paljoakaan. Mutta ei se ole tärkeää, miten paljon on kokemusta ennestään vaan sillä, mikä on motiivimme oppia. Ja juuri siksi minä uskon, että minusta tulee hyvä liikunta-alan ammattilainen ja PT - vaikka joskus oma uskoni horjuu ja voisinpa melkein väittää, että ruudun takana on tälläkin hetkellä joku, joka mutristaa huuliaan, saattaa jopa naurahtaa hieman ja pyöritellä päätään miettien, että kaikkea sitä.. Onhan tämä tyttö tavallaan juuri sellainen korni tarina siitä, että ensin ollaan aivan rappiolla ja sitten käännetään kelkka ihan täysin ja heti halutaan ryhtyä alan ammattilaiseksi. Pakko kuitenkin paljastaa, että haaveilin alasta jo silloin kun perseeni oli liimautunut pysyvän tuntuisesti sohvaan, vihasin itseäni, vihasin liikuntaa ja kaikkea ylipäätään. Mutta haave siitä, että jonain päivänä kaikki muuttuisi, kantoi minut läpi sen synkkyyden.

 Välillä on vaikeaa olla minä kun on niin ujo ja epävarma itsestään ja vielä sen päälle ajelehtija, joka on tähän mennessä jättänyt kaiken kesken, minkä on aloittanut. Mutta tällä kertaa uskon itseeni himpun verran enemmän ja aion kulkea vaikka vasten tuulta sitä kohden, että minusta tulee liikunta-alan rautainen ammattilainen. Ja toisaalta; kävi miten kävi, aina käy niin kuin pitää, kuten ystävän antama synttärikortti minulle jääkaapin ovessa joka päivä muistuttaa. 💛 Niin on käynyt tähänkin saakka; ei minusta olisi tullut hyvää nörttiä datanomin opintojen jälkeen, mutta sepä juttu ei koskaan tuntunutkaan omalta... eli kävi juuri niin kuin piti, sillä siunatulla hetkellä kun lopetin koulun kesken. 

Vielä työntääkseni epävarmuuden syrjään, keskityn tästä eteenpäin ainoastaan positiivisiin asioihin ja laadin heikkoja hetkiä varten listan, etten unohda, miksi alalle tähtään.

Miksi minusta tulisi tulee hyvä liikunta-alan ammattilainen / personal trainer?

- Olen aidosti kiinnostunut ja välitän.

- Lukuisat ohjatut ratsastustunnit ovat antaneet osoituksensa siitä, että ohjaaminen on niin mun juttu! En saa mistään muusta duunista samanlaisia onnen säväreitä tai meinaa haljeta innostuksesta.

- Pää pursuaa ideoita bootcampeista, yksilövalmennuksista ja ihan yksinkertaisesti kaikesta liikuntaan liittyvästä, että on pakko päästä ihan virallisesti kokeilemaan niitä käytäntöön. Olishan sääli pistää hukkaan.. 😉

- Haluaisin olla jakamassa sitä eteenpäin, mitä treenaaminen on omaan elämään tuonut. Sen kuinka fyysisesti vanhempi keho = henkisesti vahvempi mieli.

- Ennen kaikkea minä todellakin tiedän mistä puhun, mikä liittyy elämäntapamuutoksiin ja haluaisin olla apuna muille.

Hitsi vielä kolmisen viikkoa koulun alkuun enkä meinaa malttaa odottaa! 🙈 
Tanhuvaara, täältä tullaan! 💪

Voit seurata tulevaa koulumatkaa ja muuta menoa blogin lisäksi muualla somessa;

📷 Instagramissa @iitus_
👻 Snapchatissa iiitus