PARASTA JUST NYT




Tuttuun tapaan kaamoksen keskellä on tänäkin syksynä ollut niitä hetkiä kun on harkinnut vakavasti, josko sitä vain tekisi muumit ja vetäytyisi talviunille. Eihän tästä elosta meinaa toisinaan tulla yhtään mitään, että eipä käy kiistäminen, etteikö seuraavat viisikuukautta peiton alla välillä houkuttaisi... Haluan kuitenkin uhmata pimeää ja kylmää vaikka olenkin ihminen, joka elää ja hengittää aurinko- ja lämpöenergiaa. Tänä talvena haluan olla kaavoihinsa kangistuneiden muumien sijaan Myy, joka kirmaa varastetulla hopea tarjottimella mäkeä alas ja ottaa ilon irti koko hommasta kun muut vähän horrostelee. Että lälläslää vaan, ette tiedä mistä jäätte paitsi jos vaivutte synkkyyteen!  



Moni on kysynyt, miten koulu on alkanut. Se on alkanut juuri niin kuin olen kaikki nämä vuodet kuvitellutkin - työtähän se vaatii, mutta hitto vieköön se on kivaa! Meillä on ihan paras ryhmä, mulla maailman parhaat huonetoverit sekä tietenkin hyvät ja asiansa osaavat opettajat. Kyllähän sitä välillä heikoilla hetkillä miettii, että olenko varmasti oikeassa paikassa, mutta kyllä minä vaan olen. En oikeasti epäile sitä hetkeäkään, enemmänkin tuntuu uskomattomalta, että vihdoin olen päässyt aloittamaan. Meillä on ollut vasta kaksi lähijaksoa, mutta olen oppinut jo tähän mennessä valtavasti. Olen saanut vahvistusta sille, että omat visiot valmennuksesta ja liikunta-alasta eivät ole olleet mitenkään ihan pielessä. En siksi kauheasti tohtisi romantisoida tulevaisuutta alalla, koska onhan se kieltämättä haastava ja kilpailtu ala, mutta romantiikan puute ei vaan tapa tätä intohimoa. Sitä paitsi minähän rakastan haasteita, jotta antaa tulla vaan! Tuntuu vaan niin oudolta ja mielettömältä, että todellakin saan elää unelmaani ainakin nyt tällä hetkellä. Ei huolta huomisesta, nyt vaan kaikki irti siitä, mitä elämällä on antaa tähän hetkeen.. Koska se vaan on parasta just nyt. 💛


Viimeisin lähijakso oli pintaraapaisu anatomian maailmaan. Tuon innostavan pintaraapaisun jälkeen tuleekin seuraavat viisi viikkoa olemaan aika intensiivistä opiskelua aiheen parissa kun alkuviikosta avautuu verkkokurssit moodleen. Materiaalia on tiedossa runsain mitoin, joten nyt viimeistään on otettava kaikki mahdollinen aika opiskelulle, mikä arjesta liikenee.

Lisäksi päästiin kokeilemaan ekaa kertaa ohjauksia, jotka toteutettiin pienryhmissä lopuille luokkatovereille. Oma ohjaukseni jäi hieman lyhyeksi aikataulun venymisen vuoksi ja jouduin nipistämään suunnitelmasta, mutta olosuhteisiin nähden ohjaus meni hyvin. Näyttöjä pitäisi alkaa pikku hiljaa suunnitella keväälle, mistä tulikin mieleen... Jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy innokkaita ryhmäliikkuja, jotka haluais tulla kokeilemaan mun treenejä, niin nyt saa antaa itsensä ilmi! 😊☝ Tarkoitus olisi löytää pieni ryhmä, joka sitoutuisi treeneihin muutamaksi kerraksi. Tarvitsen siis näytön suorittamista varten kaksi eri ohjaus kertaa saman porukan kanssa. Jos tällainen kiinnostaa tai olet edes valmis uhrautumaan, saa laittaa viestiä. 😏 Ryhmä kokoontuu Juvalla/Rantasalmella, riippuen siitä, mistä osallistujia saan koottua kasaan. Vielä huomioksi, että nämä treenithän eivät maksa mitään!

Lähijakson parasta antia oli kuitenkin ehdottomasti taikuri JT Keräsen pitämä vuorovaikutus päivä, jonka parissa vietettiin koko perjantai. Ensimmäinen ajatus aamulla oli, että toivottavasti taikuri arvostaa nopeita katoamistemppuja.. Harkitsin sitä nimittäin vakavasti pariin otteeseen kun sydän uhkasi alkaa takoa ja kämmeniä hikoilutti. Olen toivoton jännittäjä, hyvin arka sekä ujo enkä ole koskaan kokenut olevani luonnostani hyvä heittäytymään tilanteen vietäväksi, mutta nyt minä tein sen! Yllätyin valtavasti, että kaikki mielessä tehty työ on alkanut todellakin tuottaa tulosta ja osallistuin reippaasti (tai ehkä vähän liiankin innokkaasti). Oli vaan aika mahtava fiilis kun tajusin yhtäkkiä pärjääväni yleisön edessä. Ei pelkoa, ei huimaavaa jännitystä eikä totaalista jäätymistä tai toiveita saada vajota maan alle juuri siltä seisomalta... Vaikka kyllä sitä aina toisinaan itseään kohtaan pientä myötähäpeää tuntee kun jutut tuppaa lähtemään lapasesta.. Mut hei, mieluummin överit ku vajarit vai miten se oli? 🙈😅 Kai sitä voisi kuitenkin ihmislapsi olla hieman ylpeä itsestään kun on päässyt askeleen eteenpäin kun eihän se esiintyminen niin kamalaa olekaan vaikka vähän jännää onkin! 🙏 Ainakin päätin tuon päivän jälkeen, etten enää koskaan yritä olla muuta kuin olen.

Blogi onkin ollut aika hiljainen ennen tätä postausta.. Inspiraatio on ollut kertakaikkiaan hukassa, mutta eilen aivan arvaamatta kadotettu kipinä  kirjoittamista ja kuvaamista kohtaan alkoi löydä liekille ja nyt aivan pursuan intoa! Jos siis jollain on postaustoiveita tai ehdotuksia, saa sellaisiakin heittää, olisi kivaa kuulla ja vuorovaikuttaa teidän kanssa nyt kun sellaisia taitoja on jo ihan opiskeltukin. haha! 😉😘

Ihanaa sunnuntaina, pitäkää hauskaa ja heittäykää täysillä siihen mitä ikinä teettekin! 💛


Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top