Jälleen se joulu tuli ja meni - ihan luvattoman nopeasti. Monelle varmasti tuttua on se fiilis joulun jälkeen kun pitäisi jo joutua ja palata arkeen. Täytyisi jälleen pukea jotain järkevää päälle (vieläpä kohtuuttomasti ihan ihmisten aikaan) ja tekemistä olisi vaikka kuinka, vähintään yhtä paljon kuin ennen pyhiä. Joulun alunen meni niin hötkeessä, että siinä sivussa hujahti huomaamatta melkein pari viikkoa ilman treenejä tai mitään muutakaan kehittävää tekemistä kun ensin oli liian kiire ja stressi, jota sitten seurasi luonnollisesti totaalinen yli-väsymys tila. Tänään sitten tajusin jumiutuneeni 'yökkäri päällä olla möllötys on ihmisen parasta aikaa' -moodiin vältellen velvollisuuksia. Tiesinhän minä, että pitäisi palata arkeen, mutta kehtuutus oli melko todellista kun asian tajusi - ihan siitäkin huolimatta, että ihan oikeasti pidän tästä oman arkeni kulusta. Yhtäkkiä vain yhteen päivään tuntui kasautuneen kaikki se, mikä oli taas jäänyt tekemättä; pitäisi lähteä lenkille, treenata, siivota, aloittaa taas opiskelut pikku tauon jälkeen ja hoitaa kaikki muut rästiasiat.. Huh! Ei ihme, että arkeen paluu on yhtä sirkusta kun yrittää aloittaa mitään tekemättömyyden jälkeen satalasissa linjalla. Jatkaa siis sitä samaa stressaamista, mikä ennen joulua oli ajanut väsymään. Asiaa hetken mietiskeltyäni päätin, että tällä kertaa teen pyhien jälkeen loivemman pakkolaskun arkeen eli vain sitä mikä tuntuu oikeasti tärkeältä siihen hetkeen. Hengailin pari tuntia tekemättä mitään, kävin rauhallisen, mutta pitkän kävelyn koirien kanssa ja lopuksi venyttelin oikein hartaasti. Sepä teki hyvää tauosta ja stressistä lamaantuneelle, erittäin kankean tuntuiselle kropalla, joka tuttuun tapaan oli alkanut tauon aikaan kaihtaa kaikkea ruumiillista rasitetta. Nyt kun kroppaa on herätelty tauolta olisi huomenna aika käynnistellä aivot horroksesta ja palata opiskelujen pariin. Joulun jäätävällä ruoka tankkauksella pitäisi kyllä olla riittävästi paukkuja suoriutua niin aivo- kuin lihastyöstäkin ja kyllähän tuo lenkki ihan kohtalaisella pöhinällä kulkikin jos ei oteta lukuun sitä "jalat painaa tonnin ja happi ei kulje" seikkaa.
