KUN JOULU JÄÄ PÄÄLLE JA ARKI KÄY PÄÄLLE


Jälleen se joulu tuli ja meni - ihan luvattoman nopeasti. Monelle varmasti tuttua on se fiilis joulun jälkeen kun pitäisi jo joutua ja palata arkeen. Täytyisi jälleen pukea jotain järkevää päälle (vieläpä kohtuuttomasti ihan ihmisten aikaan) ja tekemistä olisi vaikka kuinka, vähintään yhtä paljon kuin ennen pyhiä. Joulun alunen meni niin hötkeessä, että siinä sivussa hujahti huomaamatta melkein pari viikkoa ilman treenejä tai mitään muutakaan kehittävää tekemistä kun ensin oli liian kiire ja stressi, jota sitten seurasi luonnollisesti totaalinen yli-väsymys tila. Tänään sitten tajusin jumiutuneeni 'yökkäri päällä olla möllötys on ihmisen parasta aikaa' -moodiin vältellen velvollisuuksia. Tiesinhän minä, että pitäisi palata arkeen, mutta kehtuutus oli melko todellista kun asian tajusi - ihan siitäkin huolimatta, että ihan oikeasti pidän tästä oman arkeni kulusta. Yhtäkkiä vain yhteen päivään tuntui kasautuneen kaikki se, mikä oli taas jäänyt tekemättä; pitäisi lähteä lenkille, treenata, siivota, aloittaa taas opiskelut pikku tauon jälkeen ja hoitaa kaikki muut rästiasiat.. Huh! Ei ihme, että arkeen paluu on yhtä sirkusta kun yrittää aloittaa mitään tekemättömyyden jälkeen satalasissa linjalla. Jatkaa siis sitä samaa stressaamista, mikä ennen joulua oli ajanut väsymään. Asiaa hetken mietiskeltyäni päätin, että tällä kertaa teen pyhien jälkeen loivemman pakkolaskun arkeen eli vain sitä mikä tuntuu oikeasti tärkeältä siihen hetkeen. Hengailin pari tuntia tekemättä mitään, kävin rauhallisen, mutta pitkän kävelyn koirien kanssa ja lopuksi venyttelin oikein hartaasti. Sepä teki hyvää tauosta ja stressistä lamaantuneelle, erittäin kankean tuntuiselle kropalla, joka tuttuun tapaan oli alkanut tauon aikaan kaihtaa kaikkea ruumiillista rasitetta. Nyt kun kroppaa on herätelty tauolta olisi huomenna aika käynnistellä aivot horroksesta ja palata opiskelujen pariin. Joulun jäätävällä ruoka tankkauksella pitäisi kyllä olla riittävästi paukkuja suoriutua niin aivo- kuin lihastyöstäkin ja kyllähän tuo lenkki ihan kohtalaisella pöhinällä kulkikin jos ei oteta lukuun sitä "jalat painaa tonnin ja happi ei kulje" seikkaa.





Onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Ihan rehellisesti puhuen; tykkään mun arjesta enemmän vaikka joulu aina ihanaa aikaa onkin. Vaikka toisinaan se arjen hektisyys meinaa saada selailemaan halpoja menolippuja jonnekin riittävän kauas tästä kaikesta tai ainakin saa repimään hiuksia päästä, on arki silti ihmisen parasta aikaa. Joulu ynnä muut juhlat on sitten kiva extra siihen päälle kun vaan vielä oppisi nauttimaan niistä ilman sitä järjetöntä stressiä.  

Kun on tajunnut nauttivansa arjestaan, tänä vuonna irti pääseminen tuntui ehkä hitusen helpommalta kuin ennen ja yllättäen pyhien jälkeinen alakuloisuus hämmensi poissaolollaan. Vaikka tajusi edellä mainitut seikat, silti homma tuntui tahmealta, ei käy kiistäminen. Onneksi ymmärsi, ettei kerralla tarvitsekaan palata ruotuun ja se tekee hommasta huomattavasti miellyttävämpää. Kehtuutus nyt vaan on sellainen ihmiselämän elementti, joka muistuttaa olemassa olostaan aina kun pääsee lipsumaan rutiineista. Ihan sama mitä ikinä tekeekin ja vaikka kuinka niistä asioista nauttisi (tai ainakin minulla) on se aloittamisen vaikeus aina todellista. Mutta on olemassa yksi keino päästä eroon aloittamisen vaikeudesta ja kehtuutuksesta - aloita ja tee. Se tahmeus menee ohi eikä sitä muista ennen seuraavaa kertaa, että mikä siinä olikaan taas vaikeaa. 

Jos siis kehtuutus on todellista myös sielä ruudun toisellakin puolen, voin lohdutukseksi kertoa, että se lievenee ajan myötä kun aloittaa riittävän monta kertaa uudelleen. Ei alusta, mutta uudelleen, sillä harvoin joulunpyhät tai kesälomat palauttaa meitä lähtöruutuun. 


On yksi asia, joka täytyy nyt ottaa oppina näistä pyhien ja joulun ajan veltosteluista. Levätä ja rentoutua voi ihan arjessakin eikä taas odottaa ensi joulua tai muuta spesiaali ajankohtaa, että voi hengailla yökkäri päällä koko päivän, poltella kynttilöitä ja katsoa vaikka leffaa. Ehkäpä ripauksen tuota kykyä rentoutua voisi tosiaan tuoda ihan arkeenkin. Kuka tietää jos sen jalon taidon oppii ja ensi jouluun lähdenkin rentoutuneena eikä tarvetta maata monta päivää putkeen tai aloittamisen vaikeutta enää ole olemassakaan. Sellainen on kuulemma sitä mitä arjen ja elämän tasapainoksi kutsutaan. 


Ei kommentteja

Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!

Kiitos kommentistasi! ♥

Back to Top