Jos joku tsekkasi BUCKET LIST 2016 postaukseni, sieltä löytyi erinäisiä tavoitteita tälle vuodelle. Jostain syystä olen aivan hullaantunut akrobaatiaan kuten käsillä seisontaan, siltaan, spagaattiin jne.
Voimistelua koirien kanssa kotosalla.. Viime viikolla kuitenkin sain treeniseuraa salille Monasta ja onneksi kuljetan aina käsilaukussa näppärän kokoista Olympustani mukana niin saatiin parit kuvatkin talteen meidän hauskasta akrobatiahetkestä.
Minä käytin nuoruuteni bilettämiseen ja akrobaattisimmat liikkeet minun suorittamani saattoi nähdä kun kunnon pöhnässä lensin alas portaista tai sammuin trampoliinille. Mona puolestaan harrasti balettia, taitoluistelua ja myöhemmin osallistui musikaaleihin ja tämä ero todellakin näkyy liikkuvuudessamme. En silti ole pettynyt alkuuni, itseasiassa olen yllättynyt siitä, että minähän voin osata! Hitsi miten siitä vaan tuleekin mahtava fiilis, ei elämä olekaan niin rajallista ja aina voi oppia uutta!
Ja oma vähän jäykempi taidonnäyte perästä, ekaa kertaa taipuen seinää pitkin. Aiemmin olen nostanut itseni lattiasta ylös ja itseasiassa täytyy sanoa, että sillä tyylillä tämä on minulle raskaampi, seinää myöten helpompi.
Käsillä seisonta on ehdottomasti hankalampi pala purtavaksi tavoitelistalleni. Minä en uskalla heittäytyä seinää vasten kuten Mona - arastelen liikaa sitä tärähdystä kun en vielä hallitse vauhtia ja siksi menen "perä edellä puuhun" -tyylillä ja koetan nousta seisontaan sieltä. Mona teki tämän ketterän näköisesti ja pysyy asennossa jo hieman kauemmin.
Mutta sieltä tuli sitten se minunkin eka sekuntti kaikista epäilyksistä huolimatta.. Tänäänkin kävin kokeilemassa salilla yksinäni näitä samoja juttuja uudelleen, saapa nähdä miten tässä kehittyy kun viitsii harjoitella ahkerasti.
On se rankkaa.. Mutta palkitsevaa, olen vieläkin ihan fiiliksissä tästä reissusta enkä malta odottaa, että pääsen taas serkkutytön kanssa temppuilemaan.
Ei kommentteja
Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!
Kiitos kommentistasi! ♥