VÄRIKKÄÄN SATAMAN HUISKEESTA VASTAMAALATUN PENKIN KAUTTA KUNINKAALLISEN KETJUPOLTTAJAN LINNOITUKSELLE JA MUITA TURISTIKERTOMUKSIA MAAILMAN ONNELLISIMMAN KANSAN MAASTA..
Taakse on jäänyt mahtava reissu vaan onneksi muistoksi jäi miltei tuhat valokuvaa, joita voi fiilistellä vielä pitkään. Reissutoverini on onnekseni yhtä intohimoinen valokuvaaja kuin minäkin ja olipa huikeaa todeta, että matkaseurana on kerrankin joku joka ei menettänyt hermojaan jatkuvaan kameran läpi maailman tarkasteluun (tähän lukuun ei toki lasketa Monaa ja Mariaa mukaan). Aina on hyvä hetki kuvata, eikös? ;) Tavoitteena lomakuvien osalla oli välttää sitä kuuluisaa lomapönöä ja onnistuttiin tehtävässä kyllä yllättävän hyvin! Seuraavalla reissulla ei sitten ole kyseisestä asennosta häivääkään jäljellä!
Valtavan kuvatulvan läpi käyminen otti oman aikansa, facebookissa ja instagramissa tosin jaoin reissun päältä vähän kuvamaistiaisia, mutta tässä vihdoin hieman laajempi ensimmäinen kattaus reissun annista. Toiseen kattaukseen pääsee mukaan tuonnempana kunhan allekirjoittanut saa tekstiä aikaiseksi.
Valtavan kuvatulvan läpi käyminen otti oman aikansa, facebookissa ja instagramissa tosin jaoin reissun päältä vähän kuvamaistiaisia, mutta tässä vihdoin hieman laajempi ensimmäinen kattaus reissun annista. Toiseen kattaukseen pääsee mukaan tuonnempana kunhan allekirjoittanut saa tekstiä aikaiseksi.
Reissutoverini Susannan tarjoamaan matkakertomukseen pääsee tutustumaan Ankan Unelmia -blogissa, käykäähän kurkkaamassa!
Susanna pysyy asiassa, minä en. Joten jos kaipaa jotain hieman asiallisempaa ja faktapohjaisempaa matkakatsausta kuin minun levotonta tekstiäni, suosittelen lämpimästi. Luettavaksi on myös muitakin matkailuaiheisia postauksia Pariisia ja Roomaa myöten. :)
NEXTSTOP COPENHAGEN, HELSINKI INTERNATIOL AIRPORT
Lennot menivät hyvin mennen tullen. Jokainen minut tuntevahan tietää kuinka paljon vihaan lentämistä - koko ajatus siitä, että satakunta ihmistä matkustaa kymmenen kilometrin korkeudessa peltipurkilla on minulle aivan liian absurdi käsitettäväksi. Silti vihaan ja rakastan samanaikaisesti tätä kyseistä matkustuksen muotoa ja ennen kaikkea rakastan sitä lentokentällä vallitsevaa jännittävää lähdön tuntua. Anteeksi nyt kuitenkin kanssa matkustajille höpötyskohtaukseni ja ilmoille päässeet kirosanat nousun aikana.. :'D Onneksi ihanan ymmärtäväinen Susanna oli tukena ja turvana tuona kauhean kriittisenä hetkenä kun kiidettiin kohti taivasta sinivalkoisin siivin.
Ilmeeni kun kone kiitää kohti taivasta..nouuu...
Itseasiassa äidin hokema siitä, että matkustaminen autolla on vaarallisempaa piti kyllä paikkansa tälläkin reissulla kun meinattiin menomatkalla kolhaista yhteen postirekan kanssa.. wooops.. se kuuluisa kuollutkulma. Puhumattakaan Kööpenhaminalaisen pyöräilykulttuurin vaaroista. Jos siitä selviää hengistä, ei kuole koskaan mihinkään. Trust me.
Sininenhetki sinivalkoisilla siivillä.
Maailman paras matkatoveri! ♥ Köpis 9.-12.5.2016
Lennot menivät hyvin mennen tullen. Jokainen minut tuntevahan tietää kuinka paljon vihaan lentämistä - koko ajatus siitä, että satakunta ihmistä matkustaa kymmenen kilometrin korkeudessa peltipurkilla on minulle aivan liian absurdi käsitettäväksi. Silti vihaan ja rakastan samanaikaisesti tätä kyseistä matkustuksen muotoa ja ennen kaikkea rakastan sitä lentokentällä vallitsevaa jännittävää lähdön tuntua. Anteeksi nyt kuitenkin kanssa matkustajille höpötyskohtaukseni ja ilmoille päässeet kirosanat nousun aikana.. :'D Onneksi ihanan ymmärtäväinen Susanna oli tukena ja turvana tuona kauhean kriittisenä hetkenä kun kiidettiin kohti taivasta sinivalkoisin siivin.
Itseasiassa äidin hokema siitä, että matkustaminen autolla on vaarallisempaa piti kyllä paikkansa tälläkin reissulla kun meinattiin menomatkalla kolhaista yhteen postirekan kanssa.. wooops.. se kuuluisa kuollutkulma. Puhumattakaan Kööpenhaminalaisen pyöräilykulttuurin vaaroista. Jos siitä selviää hengistä, ei kuole koskaan mihinkään. Trust me.
Jos reissua pitäisi kuvata yhdellä sanalla se olisi onnistunut. Vaikka minulle ei hyvällä tahdollakaan auennut reissun alla matkablogeista lukemani kuvaus Tanskalaisista maailman onnellisimpana ja ystävällisimpänä kansana, oli kuitenkin kaupunki itsessään kokemisen arvoinen (joskin aivan mahdottoman kallis!). Oma asenne, erityisen hyvä matkaseura ja meidän yhdistelmästä syntyvä kukoistava huumori paikkasi omalta osaltaan niitä tilanteita, joissa se huumori alkoi hieman jo loppua. Ja sattuipa vielä kelitkin hellimään koko nelipäiväisen vierailun ajan! Onni siis sinänsä, että olen maailman surkein pakkaaja, sillä kaiken ahdistumisen ja arpomisen jälkeen laukkuni syövereihin eksyi myös heppoisempia kesätamineita. Laukkuani punnitessa, joka hipoi käsimatkatavaroiden sallitun 8 kilon ylärajoilla, mietin tuskastuneena opinko koskaan pakkaamaan järkevästi - mehän ollaan menossa toukokuiseen Tanskaan eikä rantalomalle köllimään.. No, jokatapauksessa olen se tyyppi joka pakkaa mukaan paidan, jota käytti viimeksi kahdeksan vuotta sitten ja onnekseni surkeat pakkaustaitoni osoittautuivat jälleen pelastuksekseni - eipä todellakaan tullut ikävä pitkiin farkkuihin noiden helteisien päivien aikana!
Miltei samantien kun saavuttiin Kööpenhaminaan ja oltiin löydetty se kummallinen pulju, joka nimitti itseään Hotel Copenhageniksi, paineltiin kaupungin kuhinaan. Hotellin tiloja luonnollisesti kulutetaan reissun päällä vain pakollisten suihkukäyntien ja yöunien verran. Pakko mainita tuosta meidän valitsemasta yöpymispaikasta, että enpä ole ikinä vieraillut törkyisemmässä hotellissa. Olkootkin, että hinta oli edullinen, mutta kyllä nyt joku roti pitää olla jos villakoirat vilistelee pitkin parkettia. Sanoin jo ennen lähtöä, että se on varmasti niitä yksi tähti & torakka -mestoja ja eipä kauas arvaus heittänyt. Susanna kuvaa tätä omassa blogissaan hyvin. Ainoastaan hyvä sijainti ja kulkuyhteydet kaupungille antavat tälle hotellille ison plussan.
Se siitä, siirrytään mielenkiintoisempiin aiheisiin. Ennen matkaa Kööpenhaminaan tiesin tästä kaupungista vain pari asiaa. Kaupunki sijaitsee Tanskassa ja siellä on se kuuluisa Pieni Merenneito patsas. Olenpa sivistymätön juntti. Noh, annettakoot se anteeksi, sillä tänä päivänä kokemuksen kartuttamana tiedän Tanskasta ja matkailusta paljon enemmän. Oleellisimpia tietoja lienee, että Tanskan kuningatar on himo ketjupolttaja, H.C Anderssen onkin Tanskan oma satusetä eikä saksalainen kuten olen aina luullut, väite maailman onnellisimmasta ja ystävällisimmästä kansasta ei todellakaan pidä paikkojaan, Tanska on aivan liian kallis minun rahapussilleni eikä todennäköisesti yhtä hyvää suklaapullaa saa mistään muualta maailman kolkasta. Lisäksi turistina saa tehdä mitä huvittaa ja olla vähän dorka. Reissussa tuli todellakin kokeiltua kaikenlaista pokerinaamalla, luultavasti nämä tempaukset olisi jäänyt suomessa tekemättä. ;)
Kööpenhamina korkattii luonnollisesti heti ensimmäiseksi herkuttelemalla kun me herkkusuut bongattiin kadun varrelta homemade icecream -kioski. Niin sitä viileteltiin mangotötterö kourassa kohti värikästä Nyhavn satama-aluetta. Ensimmäisenä päivänä onnekseni kertyi jo liki 15 kilometriä tallottuja askelia mukulakivikaduilla, sillä tuo mangotötterö ei totta puhuakseni jäänyt loman viimeiseksi herkutteluksi vaikka vakaa aikomukseni oli pysyä aisoissa.. No, kerran sitä lomalla ollaan..hehe. Onneksi reissutoverini on aivan yhtä syntinen herkuttelija kuin minäkin eli ei tarvinnut kärsiä sokeriövereistä yksin.
Värikäs ja vilkas satama-alue rennolla ilmapiirillään antoi mukavan ensikosketuksen kaupunkiin. Aurinkoiset terassit houkuttelivat istumaan ja nauttimaan, mutta me ei maltettu kauaa olla paikallaan, pitihän joutua näkemään ja kokemaan kaikki mahdollinen. Ensimmäiseksi tietenkin piti päästä näkemään se paljon puhuttu Pieni Merenneito, jonne suunnistettiin erittäin kaunista rantaraittia pitkin. Tässä kohtaa voin taas paljastaa, että luuloni patsaasta olivat aivan toisenlaiset kuin todellisuus. Kun Susanna hihkaisi, että tuolla se patsas näkyy, tuijotin huulipyöreänä rantaviivaa. En heti nähnyt sitä, koska minun mielikuvissani tämä patsas oli suuri kuin talo. No, toisaalta jos patsaan nimi on PIENI Merenneito niin onpa järjettömän typerää kuvitella se talon kokoiseksi...
En ole erityisemmin patsastaiteen ystävä. Ylipäätään Kööpenhamina piti sisällään niin kummallista patsastaidetta, että enpä ole moista nähnyt missään ja tämä tulee näkymään reissupostauksen jatko-osissa. Mutta koska rakastan Pienen Merenneidon tarinaa (ainakin sitä Disneyn versiota, satusetä Andersenin versio on turhan synkkä minun makuuni), tämä patsas puhutteli minua kaihoisalla olemuksellaan. Muutkin matkan varrella nähnyt patsaat toki aiheuttivat reaktioita, mutta lähinnä vain hämmennystä, naurua tai hieman kiukkuista ihmetystä. No, se lienee taiteen idea - aiheuttaa reaktioita.
Nyhavnista rantaa pitkin Merenneito patsaalle kulkenut reitti tarjosi paljon muitakin virikkeitä ja nähtävää. Muun muassa Amalienborgin linna, jossa Tanskan kuninkaalliset pitävät asumustaan sekä sen läheisyydessä sijaitseva viehättävä pikku puisto, josta löytyi kaupungin komein suihkulähde. Kaikki tämän jälkeen nähdyt olivat kummallisia pikkupojan pissisuihkuja vailla mitään mieltä.
Noi pokerinaamaiset karvalakit on kyllä jotenkin pelottavia. :D Saatiin hyvät naurut ja ylimääräisiä sydämen tykytyksiä kun Susanna poseerasi yhden tälläisen vieressä ja sitten se yhtäkkiä kääntyi ja lähti marssimaan melkein jyräten Sussun yli. Jäätiin miettimään olisikohan se tehnyt niin jos ei olisi itse älynnyt väistää, mutta houkutuksesta huolimatta ei kuitenkaan koskaan palattu kokeilemaan kuinka siinä olisi käynyt.
Siinä puistossa oli muuten kivat penkit, joihin oli sopiva istahtaa poseeraamaan.. Valittelin Susannalle, että penkki tuntuu takamukseen vähän kostealta ja jos tämä neiti joskus katsoisi nokkaansa pidemmälle, olisin saattanut huomata mitä tuossa vieressäni olevassa lapussa luki. :'D
Rantaraitin varrelle mahtui myös kaunis ja viihtyisä Kastellet-linnoitusalue, jossa vierähti tovi lintuja bongaillen ja alueen kauneudesta nauttien. En olekaan koskaan nähnyt niin läheltä joutsenen poikasia, saati harmaa haikaraa, joka muuten rantaa pitkin hiippailessaan oli tosi pelottava ja epämääräinen tyyppi. Se saalistajan katse oli aika verta hyytävä. hrr..
Ne pakolliset turistiselfiet kohteella.. :D
Päivän huipennukseksi koettiin ensimmäinen ravintola. Päädyttiin grillibruffettiin vaikka hinta oli aika hitokseen suolainen.. Kaikkein kalleinta Tanskassa on ehdottomasti syöminen, tämäkin grillibuffa kustansi 199DKK eli karkeasti käännettynä noin 27 euroa eikä tämä sisältänyt edes juomia - pullollisesta vettä saikin pulittaa nelisen euroa lisää. Alueena Nyhavnin satama tosin on varmasti aika kallis, muualla ruokaa saattoi saada hieman edullisemminkin. Lisäksi tässä kohtaa saimme viimeistään huomata sen Tanskalaisen tylyn palvelukulttuurin, joka ei jättänyt mitenkään hyvää makua suuhun vaikka ruoka erinomaista olikin. No, onneksi mulla oli omasta takaa mukana hyvää ja iloista seuraa josta nauttia. ;)
Ja niin oli taputeltu ensimmäisen päivän kosketukset Tanskan kauniiseen, joskin hieman hämmentävään pääkaupunkiin.
Lisää matskua tulossa, joten seuraavaan postaukseen saakka; farvel!
Tsekkaa myös Kööpenhaminan matkan muut postaukset:
VISIT COPENHAGEN OSA 2 ja OSA 3
Se siitä, siirrytään mielenkiintoisempiin aiheisiin. Ennen matkaa Kööpenhaminaan tiesin tästä kaupungista vain pari asiaa. Kaupunki sijaitsee Tanskassa ja siellä on se kuuluisa Pieni Merenneito patsas. Olenpa sivistymätön juntti. Noh, annettakoot se anteeksi, sillä tänä päivänä kokemuksen kartuttamana tiedän Tanskasta ja matkailusta paljon enemmän. Oleellisimpia tietoja lienee, että Tanskan kuningatar on himo ketjupolttaja, H.C Anderssen onkin Tanskan oma satusetä eikä saksalainen kuten olen aina luullut, väite maailman onnellisimmasta ja ystävällisimmästä kansasta ei todellakaan pidä paikkojaan, Tanska on aivan liian kallis minun rahapussilleni eikä todennäköisesti yhtä hyvää suklaapullaa saa mistään muualta maailman kolkasta. Lisäksi turistina saa tehdä mitä huvittaa ja olla vähän dorka. Reissussa tuli todellakin kokeiltua kaikenlaista pokerinaamalla, luultavasti nämä tempaukset olisi jäänyt suomessa tekemättä. ;)
Kööpenhamina korkattii luonnollisesti heti ensimmäiseksi herkuttelemalla kun me herkkusuut bongattiin kadun varrelta homemade icecream -kioski. Niin sitä viileteltiin mangotötterö kourassa kohti värikästä Nyhavn satama-aluetta. Ensimmäisenä päivänä onnekseni kertyi jo liki 15 kilometriä tallottuja askelia mukulakivikaduilla, sillä tuo mangotötterö ei totta puhuakseni jäänyt loman viimeiseksi herkutteluksi vaikka vakaa aikomukseni oli pysyä aisoissa.. No, kerran sitä lomalla ollaan..hehe. Onneksi reissutoverini on aivan yhtä syntinen herkuttelija kuin minäkin eli ei tarvinnut kärsiä sokeriövereistä yksin.
Värikäs ja vilkas satama-alue rennolla ilmapiirillään antoi mukavan ensikosketuksen kaupunkiin. Aurinkoiset terassit houkuttelivat istumaan ja nauttimaan, mutta me ei maltettu kauaa olla paikallaan, pitihän joutua näkemään ja kokemaan kaikki mahdollinen. Ensimmäiseksi tietenkin piti päästä näkemään se paljon puhuttu Pieni Merenneito, jonne suunnistettiin erittäin kaunista rantaraittia pitkin. Tässä kohtaa voin taas paljastaa, että luuloni patsaasta olivat aivan toisenlaiset kuin todellisuus. Kun Susanna hihkaisi, että tuolla se patsas näkyy, tuijotin huulipyöreänä rantaviivaa. En heti nähnyt sitä, koska minun mielikuvissani tämä patsas oli suuri kuin talo. No, toisaalta jos patsaan nimi on PIENI Merenneito niin onpa järjettömän typerää kuvitella se talon kokoiseksi...
En ole erityisemmin patsastaiteen ystävä. Ylipäätään Kööpenhamina piti sisällään niin kummallista patsastaidetta, että enpä ole moista nähnyt missään ja tämä tulee näkymään reissupostauksen jatko-osissa. Mutta koska rakastan Pienen Merenneidon tarinaa (ainakin sitä Disneyn versiota, satusetä Andersenin versio on turhan synkkä minun makuuni), tämä patsas puhutteli minua kaihoisalla olemuksellaan. Muutkin matkan varrella nähnyt patsaat toki aiheuttivat reaktioita, mutta lähinnä vain hämmennystä, naurua tai hieman kiukkuista ihmetystä. No, se lienee taiteen idea - aiheuttaa reaktioita.
Nyhavnista rantaa pitkin Merenneito patsaalle kulkenut reitti tarjosi paljon muitakin virikkeitä ja nähtävää. Muun muassa Amalienborgin linna, jossa Tanskan kuninkaalliset pitävät asumustaan sekä sen läheisyydessä sijaitseva viehättävä pikku puisto, josta löytyi kaupungin komein suihkulähde. Kaikki tämän jälkeen nähdyt olivat kummallisia pikkupojan pissisuihkuja vailla mitään mieltä.
Noi pokerinaamaiset karvalakit on kyllä jotenkin pelottavia. :D Saatiin hyvät naurut ja ylimääräisiä sydämen tykytyksiä kun Susanna poseerasi yhden tälläisen vieressä ja sitten se yhtäkkiä kääntyi ja lähti marssimaan melkein jyräten Sussun yli. Jäätiin miettimään olisikohan se tehnyt niin jos ei olisi itse älynnyt väistää, mutta houkutuksesta huolimatta ei kuitenkaan koskaan palattu kokeilemaan kuinka siinä olisi käynyt.
Siinä puistossa oli muuten kivat penkit, joihin oli sopiva istahtaa poseeraamaan.. Valittelin Susannalle, että penkki tuntuu takamukseen vähän kostealta ja jos tämä neiti joskus katsoisi nokkaansa pidemmälle, olisin saattanut huomata mitä tuossa vieressäni olevassa lapussa luki. :'D
Rantaraitin varrelle mahtui myös kaunis ja viihtyisä Kastellet-linnoitusalue, jossa vierähti tovi lintuja bongaillen ja alueen kauneudesta nauttien. En olekaan koskaan nähnyt niin läheltä joutsenen poikasia, saati harmaa haikaraa, joka muuten rantaa pitkin hiippailessaan oli tosi pelottava ja epämääräinen tyyppi. Se saalistajan katse oli aika verta hyytävä. hrr..
Päivän huipennukseksi koettiin ensimmäinen ravintola. Päädyttiin grillibruffettiin vaikka hinta oli aika hitokseen suolainen.. Kaikkein kalleinta Tanskassa on ehdottomasti syöminen, tämäkin grillibuffa kustansi 199DKK eli karkeasti käännettynä noin 27 euroa eikä tämä sisältänyt edes juomia - pullollisesta vettä saikin pulittaa nelisen euroa lisää. Alueena Nyhavnin satama tosin on varmasti aika kallis, muualla ruokaa saattoi saada hieman edullisemminkin. Lisäksi tässä kohtaa saimme viimeistään huomata sen Tanskalaisen tylyn palvelukulttuurin, joka ei jättänyt mitenkään hyvää makua suuhun vaikka ruoka erinomaista olikin. No, onneksi mulla oli omasta takaa mukana hyvää ja iloista seuraa josta nauttia. ;)
Ja niin oli taputeltu ensimmäisen päivän kosketukset Tanskan kauniiseen, joskin hieman hämmentävään pääkaupunkiin.
Lisää matskua tulossa, joten seuraavaan postaukseen saakka; farvel!
Tsekkaa myös Kööpenhaminan matkan muut postaukset:
VISIT COPENHAGEN OSA 2 ja OSA 3
Makeita kuvia! Köpis on kyllä kaunis - mutta niin pirun kallis mesta! Kastellet ja monet muut puistot oli mun ehdottomia suosikkeja siellä.
VastaaPoistaKiitos! :) Todellakin aivan hirvittävän kallis, etenkin tuo syöminen joka lohkaisi ehdottomasti suurimman siivun matkakassasta. Minunkin mieleen oli kaikki ne kauniit puistot, en ole oikein cityihminen vaikkakin kaunis, vanha arkkitehtuuri tekee olemuksellaan jonkinlaisen vaikutuksen. Onkos sulla postauksen tynkää teidän Tanskan reissusta? olisipa hauska lukea! :)
Poista