PÄIVÄNI MORSIUSNEITONA STROGETILLA, TÄYDELLISTEN AURINKOLASIEN METSÄSTYSTÄ, AJANVIETTOA OMITUISELLA PAIKALLA, PALJASTUSKUVA SIITÄ PALJON PUHUTUSTA SUKLAAPULLASTA JA MUITA TURISTIKERTOMUKSIA ERÄÄN BLONDI KAKSIKON VISIITISTÄ TANSKANMAALLA...
Päivä, jona tunsin itseni lyhyeksi. Metriseitsemänkymmentäneljä senttinen varteni oli Tanskalaisten naisten mittapuussa luokkaa jättiläinen. Onneksi reissutoverini varren mitta on yhtä komia kuin omani, joten ei tarvinnut keskustella sen enempää alas- kuin ylöskäänpäin kun hortoiltiin Strogetin ostoskatua eteenpäin.
Kolmas ja viimeinen osa tätä meidän Tanskan reissua. Tämän naputeltuani en voi enää tehdä muuta kuin katsella kuvia ja palata ajatuksissani tuohon erittäin hauskaan nelipäiväiseen reissuumme. Niin ja varovasti alkaa suunnitella seuraavaa.. Määränpäätäkin on jo vähän mietitty, ehkäpä ensi keväänä näiden blondien hollannikkaat kopisee eräällä viehättävällä tulppaanimaalla? ;)
No, se on ensi kevään juttuja se. Palataanpa siis vielä kerran Tanskan reissun kahden viimeisen päivän tunnelmiin.
Keskiviikkona palattiin Strogetille shoppailemaan. Oltiin toki jo tiistaina käyty hieman tutustumassa Strogetin tarjontaan ohikulkiessa ja mukaankin taisi jotain Susannalle lähteä, mutta nyt annoimme itsellemme luvan katsella ajan ja luvan kanssa. Päivä alkoikin mielipahan fiiliksillä kun Susanna löysi elämänsä kenkäparin sellaisesta ökykalliista kenkäpuodista voimatta ostaa niitä ja tämä räpyläjalka ei puolestaan saanut omiinsa mahtumaan ainuttakaan upeaa paria laajasta valikoimasta. No onni sinänsä, koska minulla ei olisi ollut varaa ainokaiseenkaan. Silti harmittaa, hemmetti.. Sinne ne jäi mokomat hyllyyn ja me jatkettiin matkaa tappion nielleinä.
Minä olin ehtinyt haistella kevään aurinkolasi tarjontaa jo Suomessa tuloksetta ja yhtä tuloksettomasti päättyi haku myöskin Köpiksessä. Tähän lärviin ei vaan voi löytää sopivia aurinkolaseja. Pyh.. Noi kuvan lasit nyt toki oli aika suloiset, mutta ehkäpä menettäisin nuo päässä kulkiessani vähäisetkin tallella olevat uskottavuuden rippeet. :D
Stroget kävelykadun varrelta löytyi jos jonkinlaista kauppaa taatusti moneen makuun. Silti viikkojen odotuksen jälkeen ja pantattuani matkakassaan kivan kokoista siivua sen putiikkeihin tuhlattavaksi, sain kokea hienoisen pettymyksen joutuen toteamaan, ettei tarjonta kolahtanut omaan makuuni. Vaikka pukeutumiseni on niin basic settiä kun olla ja voi, en löytänyt mitään mitä olisin edes katsonut kahta kertaa. Loppuviimein mukaan Strogetilta lähti ainoastaan yhdet shortsit, nekin Henkka Maukalta. SuperDryn megamyymälä, jossa olisin ehdottomasti tahtonut vierailla, ilmoitti ovella viettävänsä avajaisensa vasta perjantaina kun me oltiin jo takaisin koti-Suomessa. Sekin jäi kalvamaan mieltä.
Huonon shoppailupäivän aiheuttama harmistus häivytettiin unohduksiin viimeistään (pienen hymyn häivähdyksen Strogetilla tarjosi myös Disneyshop) kun kuljettiin Lilly nimisen hääpuodin ohi. Jälleen kerran en voi kuin ylistää miten mahtavaa matkaseuraa sain, sillä Susannan kanssa ei ainakaan tule tylsää! Laadittiin sotasuunnitelma ja hetken nerokkaalle suunnitelmalle kikateltuamme vedettiin naamat pokerille ja paineltiin putiikkiin sisään. Minun osani oli olla morsiusneito Susannan häissä myöhemmin tänä vuonna ja Susanna sai pukea sen joka tytön prinsessa unelmien mekon päälleen ja fiilisteltiin avuliaan myyjätaren kanssa tulevia häitä satuillen niitä näitä. Tunsin itseni kovin juhlavaksi tuossa vihreässä mekossa, se päällä tuntui niin ryhdikkäältä ja sutjakalta - kerrankin naiselliselta. Tämä olisi ehkä jäänyt tekemättä Suomessa, mutta onneksi turistina voi kokeilla kaikenlaista. Joku voisi silti mennä naimisiin, toimittaisin mielelläni tuossa upeassa mekossa morsiusneidon virkaa. Huippu sulhanen haussa on toki jo käynnissä Instagramissa, jotta pidetään peukkuja, että se vaikka tuottaa tulosta. ;)
Erilaiset kahvilat olivat reissun yhtä tarjonta parhaimmistoa. Itse alalla töitä tekevänä on mukavaa tutustua erilaisiin ja bongata ideoita. Shoppailupäivänä hieman Strogetin varrelta syrjemmälle poikettuamme löydettiin ravintola Flottenheimer, joka pitää kärki sijaa aiemmassa postauksessa esitellyn kahvila Dailyn kanssa. Jälkimmäisessä nautin ehdottomasti parhaan halloumsalaatin ikinä ja homemade lemonade oli kyllä raikas makuelämys eikä komia ja hymyileväinen tarjoilijapoika ainakaan pisteitä vähentänyt.
Tälläiset uniikit ja kotoisat kahvilat/ravintolat on se, mitä joskus kotikulmilla kaipaa. Myöskin kevyisiin lounas salaatteihin saisi käyttää täälläpäin hieman mielikuvitusta perus kurkku-tomaatti-broileri -setin sijaan.
Stroget kävelykadun varrelta löytyi jos jonkinlaista kauppaa taatusti moneen makuun. Silti viikkojen odotuksen jälkeen ja pantattuani matkakassaan kivan kokoista siivua sen putiikkeihin tuhlattavaksi, sain kokea hienoisen pettymyksen joutuen toteamaan, ettei tarjonta kolahtanut omaan makuuni. Vaikka pukeutumiseni on niin basic settiä kun olla ja voi, en löytänyt mitään mitä olisin edes katsonut kahta kertaa. Loppuviimein mukaan Strogetilta lähti ainoastaan yhdet shortsit, nekin Henkka Maukalta. SuperDryn megamyymälä, jossa olisin ehdottomasti tahtonut vierailla, ilmoitti ovella viettävänsä avajaisensa vasta perjantaina kun me oltiin jo takaisin koti-Suomessa. Sekin jäi kalvamaan mieltä.
Huonon shoppailupäivän aiheuttama harmistus häivytettiin unohduksiin viimeistään (pienen hymyn häivähdyksen Strogetilla tarjosi myös Disneyshop) kun kuljettiin Lilly nimisen hääpuodin ohi. Jälleen kerran en voi kuin ylistää miten mahtavaa matkaseuraa sain, sillä Susannan kanssa ei ainakaan tule tylsää! Laadittiin sotasuunnitelma ja hetken nerokkaalle suunnitelmalle kikateltuamme vedettiin naamat pokerille ja paineltiin putiikkiin sisään. Minun osani oli olla morsiusneito Susannan häissä myöhemmin tänä vuonna ja Susanna sai pukea sen joka tytön prinsessa unelmien mekon päälleen ja fiilisteltiin avuliaan myyjätaren kanssa tulevia häitä satuillen niitä näitä. Tunsin itseni kovin juhlavaksi tuossa vihreässä mekossa, se päällä tuntui niin ryhdikkäältä ja sutjakalta - kerrankin naiselliselta. Tämä olisi ehkä jäänyt tekemättä Suomessa, mutta onneksi turistina voi kokeilla kaikenlaista. Joku voisi silti mennä naimisiin, toimittaisin mielelläni tuossa upeassa mekossa morsiusneidon virkaa. Huippu sulhanen haussa on toki jo käynnissä Instagramissa, jotta pidetään peukkuja, että se vaikka tuottaa tulosta. ;)
Erilaiset kahvilat olivat reissun yhtä tarjonta parhaimmistoa. Itse alalla töitä tekevänä on mukavaa tutustua erilaisiin ja bongata ideoita. Shoppailupäivänä hieman Strogetin varrelta syrjemmälle poikettuamme löydettiin ravintola Flottenheimer, joka pitää kärki sijaa aiemmassa postauksessa esitellyn kahvila Dailyn kanssa. Jälkimmäisessä nautin ehdottomasti parhaan halloumsalaatin ikinä ja homemade lemonade oli kyllä raikas makuelämys eikä komia ja hymyileväinen tarjoilijapoika ainakaan pisteitä vähentänyt.
Tälläiset uniikit ja kotoisat kahvilat/ravintolat on se, mitä joskus kotikulmilla kaipaa. Myöskin kevyisiin lounas salaatteihin saisi käyttää täälläpäin hieman mielikuvitusta perus kurkku-tomaatti-broileri -setin sijaan.
Viimeisenä päivänä Kööpenhaminassa mietittiin mitä vielä tahdottaisiin ehtiä näkemään ennen lentoa kotiin. Päädyttiin aamupäiväksi lähtemään Assistensin hautausmaalle katsomaan satumestari Andersenin hautaa ja iltapäivällä oli vuorossa kuninkaalliset hevostallit.
Myönnän, ettei hautausmaalle meno viehättänyt minua ensi alkuun. Minusta ajatus tuntui hieman tylsältä, mutta työnsin ennakkoluulot syrjään matkaan lähtiessämme. Meillä kotopuolessa hautausmaa on hyvin korrekti eikä todellakaan paikka jonne mentäisiin viettämään aikaa, mutta Tanskalaisten versio osoittautui aivan toisenlaiseksi mihin tälläinen vanhoillisesti käytöstapa kasvatettu Suomityttö on tottunut. Siellä jengi makasi paidatta nurmikolla, leikitti koiria ja lastentarharyhmä vietti aikaansa päiväretkellä. Puhumattakaan siitä miten paheksuvasti katsottaisiin ja moniko mummo saisi sydärin jos meidän hautausmaalta löytyisi graffitteja. Minusta tämä kaikki näkemäni oli erikoista ja ihanan vapauttavaa, inhoan sellaista turhan päiväistä jäykistelyä. Eivätkö elämä ja kuolema kulje käsikädessä, miksi siis elämän pitäisi kadota kauas sieltä, minne on kuolleet viety? Minusta tämä Tanskalaisen hautausmaan tarjoama näkökulma oli erittäin kiehtova. Se tietynlainen rentous oli juuri se, mikä Kööpenhaminassa minuun vetosi erityisesti reissumme aikana.
Ah, graffittitaide on vaan aina yhtä vetoavaa. Erityisesti propsit saa hyvät syntymäpäivätoivottelut... :D
Hautausmaalta suunnattiin jälleen Christiansborgiin, jossa oltiin aiemmin vierailtu Tårnetissa katsomassa Kööpenhaminaa korkeuksista. Koska molemmat olemme henkeen ja vereen heppatyttöjä, oli tietenkin päästävä näkemään kuninkaallisest hevostallit. Täytyy myöntää, että tilathan oli toki komeat, mutta marmoritallia mieluummin minä pidän omani vaatimattomasti pihatossa.
Talleilla jatkettiin vielä hieman hääfiilistelyä, koska pitäähän nyt morsiamen päästä tyylillä paikalle. Nämä kullitetut kärrit olis just ne oikeat.. ;)
Talleilta poistuttuamme oli vielä useampi tunti käytettävissä ennen lennolle lähtöä, jotka käytettiin huolettomaan hengailuun kävellen kohti hotellia. Pysähdyttiin parissakin kauniissa pienissä puistoissa ja minä herättelin itseäni monen päivän tauon jälkeen treenin makuun. Olin ihan oikeasti ajatellut, että haluan vetää treenit tai parit jossain Köpiksen sievässä puistossa, mutta päivät olivat aamusta iltaan täynnä muutakin etusijalle menevää menoa, joten jostain piti tinkiä. Lopulta oli pakko päästä hieman temppuilemaan ja yllätin itseni tekemällä ensimmäiset sujuvat kärrinpyörät. Kotona tämä ei ollut vielä aiemmin onnistunut.. ;)
Harmittaa hieman, että Christianshavn, joka sijaitsi aivan hotellimme nurkilla jäi meiltä tutkimatta, sillä ihastuimme ohikulku matkallamme tämän kaupungin-osan tunnelmaan. Sääli, ettei siinä vaiheessa ollut enää aikaa tutustua sen enempää.
Se dig igen, Copenhagen?
Ehkä vielä jonain päivänä. En koskaan ole täysin toipunut siitä suklaapullasta, joten vaihtoehtoina on palata Tanskaan tai oppia leipomaan moista itse.
Saas nähdä... Skål!
Kiitos vielä seurasta ihanainen Susanna! 😘
Tsekkaas myös reissun kaksi edellistä postausta 👇
VISIT COPENHAGEN OSA 1
JA OSA 2
Myönnän, ettei hautausmaalle meno viehättänyt minua ensi alkuun. Minusta ajatus tuntui hieman tylsältä, mutta työnsin ennakkoluulot syrjään matkaan lähtiessämme. Meillä kotopuolessa hautausmaa on hyvin korrekti eikä todellakaan paikka jonne mentäisiin viettämään aikaa, mutta Tanskalaisten versio osoittautui aivan toisenlaiseksi mihin tälläinen vanhoillisesti käytöstapa kasvatettu Suomityttö on tottunut. Siellä jengi makasi paidatta nurmikolla, leikitti koiria ja lastentarharyhmä vietti aikaansa päiväretkellä. Puhumattakaan siitä miten paheksuvasti katsottaisiin ja moniko mummo saisi sydärin jos meidän hautausmaalta löytyisi graffitteja. Minusta tämä kaikki näkemäni oli erikoista ja ihanan vapauttavaa, inhoan sellaista turhan päiväistä jäykistelyä. Eivätkö elämä ja kuolema kulje käsikädessä, miksi siis elämän pitäisi kadota kauas sieltä, minne on kuolleet viety? Minusta tämä Tanskalaisen hautausmaan tarjoama näkökulma oli erittäin kiehtova. Se tietynlainen rentous oli juuri se, mikä Kööpenhaminassa minuun vetosi erityisesti reissumme aikana.
Ah, graffittitaide on vaan aina yhtä vetoavaa. Erityisesti propsit saa hyvät syntymäpäivätoivottelut... :D
Hautausmaalta suunnattiin jälleen Christiansborgiin, jossa oltiin aiemmin vierailtu Tårnetissa katsomassa Kööpenhaminaa korkeuksista. Koska molemmat olemme henkeen ja vereen heppatyttöjä, oli tietenkin päästävä näkemään kuninkaallisest hevostallit. Täytyy myöntää, että tilathan oli toki komeat, mutta marmoritallia mieluummin minä pidän omani vaatimattomasti pihatossa.
Talleilla jatkettiin vielä hieman hääfiilistelyä, koska pitäähän nyt morsiamen päästä tyylillä paikalle. Nämä kullitetut kärrit olis just ne oikeat.. ;)
Harmittaa hieman, että Christianshavn, joka sijaitsi aivan hotellimme nurkilla jäi meiltä tutkimatta, sillä ihastuimme ohikulku matkallamme tämän kaupungin-osan tunnelmaan. Sääli, ettei siinä vaiheessa ollut enää aikaa tutustua sen enempää.
Se dig igen, Copenhagen?
Ehkä vielä jonain päivänä. En koskaan ole täysin toipunut siitä suklaapullasta, joten vaihtoehtoina on palata Tanskaan tai oppia leipomaan moista itse.
Saas nähdä... Skål!
Kiitos vielä seurasta ihanainen Susanna! 😘
Tsekkaas myös reissun kaksi edellistä postausta 👇
VISIT COPENHAGEN OSA 1
JA OSA 2
Ei kommentteja
Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!
Kiitos kommentistasi! ♥