ENSILUMI

Ensilumi oli jälleen kerran inspiroiva ja olin intoa täynnä kuin pieni lapsi jouluna kun saimme valoa pimeään lumesta. Kaikkialla oli niin kaunista, valoisaa ja värikästä. Lumi yhdistettynä hiipuviin syksyn väreihin loi uskomattoman kiehtovan kontrastin. 

Ensilumi tuli ja meni, nyt on taas pimeää. Mutta onneksi oli kamera, jolla sai talteen nuo pari lumen valaisemaa päivää.

0

KUINKA LÖYTÄÄ MOTIVAATIOTA LIIKKUMISEEN?

Viime PT tapaamisen jälkeen äiti kysyi naureskellen nähtyään facebook julkaisuni, että "miten susta nyt yhtäkkiä on tullut tuollainen urheiluhullu?" Minä hämmennyin hieman. Tästä on tullut jo sen verran arkea, etten ymmärrä ihmisten ehkä vieläkin näkevän sen Idan, joka kävi maksimissaan kahden kilometrin lenkin ja karttoi hikoilua kuin ruttoa. Äiti ei suinkaan ole ensimmäinen ihmettelijä, tätä on kysellyt melkoisen moni muukin ja välillä yllätyn jopa itsekin, että miten tosiaan kun lähtökohtia muistellaan..

Kokeillaanpa siis avata hieman tätä "urheiluhulluuttani", kera muutamien vinkkien, jotka voivat antaa toivoa sen sisäisen liikkujan löytämiseen. 

0

USKALLA UNELMOIDA

Elämä on välillä raakaa realismia. Varmaan moni tietää ne päivät, jolloin tuntuu, ettei olisi kannattanut edes nousta sängystä.. Mutta kun on ne velvollisuudet, ei ole valinnanvaraa. On noustava ylös ja lähdettävä uuteen päivään. Onneksi on yksi asia, joka antaa inspiraatiota tulevaan ja jonka avulla jaksaa painaa pää pystyssä läpi ne ihan paskatkin päivät. 

Se on kyky unelmoida. 

0

KUNTOTESTIN TULOS

Eilen oli elämäni ensimmäisen, kolme kuukautta kestäneen valmennusjakson viimeinen tapaaminen. Aiemmin valmennuksesta ja sen sujumisesta kirjoitin tässä postauksessa, avautuen siitä, että ensimmäiset kuukaudet tuntuivat menneen hukkaan ja mitään konkreettista muutosta ei tuntunut tapahtuneen. Voin kertoa olleeni taas täysin väärässä ja sorrin itseäni taas aivan turhaan. Haksahdin siihen vanhaan suden kuoppaan, tuijotin liikaa vaakaa ja unohdin yhden hyvin oleellisen kehityksen mittarin tai varmaan paremminkin tahdoin unohtaa.. No sen kuntotestin tietenkin! Sen pelätyn hetken, jolloin saisin tietää vielä treenienkin menneen harakoille kun kaikki muukin oli mennyt mönkään. Jestas, että tätä testiä edeltävänä yönä ja aamuna hikoilutti silkasta jännityksestä.

Kaikista omista musertavista ennakko-odotuksista huolimatta, nyt on kerrankin minun vuoroni loistaa ja saan olla oikeutetusti ylpeä kuntotestin tuloksesta! Se löi ällikälle paitsi minut, myös ilmeisesti Tarunkin. Molemmat tiedostettiin hyvin, ettei asiat olleet sujuneet mitenkään helposti. Kaikki vaikeudet, stressinmäärän ja tolkuttoman väsymyksen huomioon ottaen uskoin, että testin tulokset tulisivat olemaan korkeintaan aavistuksen elokuisia paremmat. Treenejä ei ole aina ollut rahkeita vetää satalasissa ja toisinaan ne jäivät välistä kokonaan väsymyksen vuoksi. Eihän nyt sellaisella velttoilulla voi kehitystä saavuttaa.. 

..vai voiko sittenkin? Let´s see! ;)

0

ITSERAKASTA VAI ITSENSÄ RAKASTAMISTA?

Tykkään kertoa kohteliaisuuksia ja lietsoa hyvää ilmapiiriä. Ilahdun jos voin joillain teoillani tai sanoillani tehdä toisille hyvää. Aina ei ole ollut niin, sillä joskus olin kovin kateellinen hylkiö. Minua harvemmin kehuttiin enkä minä halunnut näyttää entistä huonommalta jos kehuin muita saamatta itse mitään takaisin. Onneksi pääsin tuosta kammottavasta kateudesta ja tajusin, ettei se ole minulta mitään pois vaan päinvastoin. Haluan muille kaikkea hyvää ja saan siitä itselleni paremman mielen jos voin sitä jakaa.

Kuitenkin tuosta kateudesta päästyäni tuli toinen haaste kohteliaisuuksien esiin tuomiselle, sillä en ole aina vastaanottajasta varma, haluaako hän niitä kuulla. Joskus olen kohteliaisuuden sanoessani saanut aika tyrmääviä reaktiota ja jäänyt hämmentyneenä miettimään, missä nyt meni pieleen. Kun ensimmäisiä kertoja uskalsin kehua jotain puolituttua ja erehdyin kertomaan miltei perätysten kaksi kohteliaisuutta, jäi haavi todella auki kun tytön reaktio olikin tympeä ja hieman ivallinen tokaisu "no onpa nyt kaikki niin ihanaa". Minähän olin vain kertonut mitä olin mieltä ja vielä täysin vilpittömästi haluten hyvää. Sen jälkeen meni vuosia, joiden aikana vältin kohteliaisuuksien sanomista.

3