HIDASTA VÄHÄN

Ennen lomaa myönnän olleeni melko stressaantuneessa tilassa. Oli vaikeaa keskittyä mihinkään, kontrolloida mitään, saatika nauttia yhtään mistään. Loman ensimmäiset päivät meni yhä vain jossain hyperaktiivitilassa - heräilin öisin katsomaan kelloa ja paniikissa mietin, monelta mun pitikään olla töissä. Olo oli kertakaikkiaan kurja ja kyllä monesti tuli mietittyä, että tällaistäkö tämä nyt sitten tulee olemaan eläkeikään saakka - jatkuvaa taistelua stressiä vastaan.

  

Loma tuli kuitenkin juuri oikeaan saumaan. Olen mielestäni saanut aika hyvin nollattua tilannetta, stressi on lieventynyt ja tajuan kuinka paljon olen antanut sen myrkyttää mieltä. Pienistä asioista oli tullut suuria taisteluja ja vastoinkäymisiä. Stressi tekee jotenkin sokeaksi ja alistuvaiseksi, mutta onneksi loman aikana siitä kuopasta on päässyt taas ylös ja näkee asioita uusin silmin.   

Ei minun tarvitse olla aina joka paikassa ja tekemässä kaikkea. Ei ole järkeää yrittää tehdä kolmea asiaa yhtä aikaa vaan olisi tärkeämpää keskittyä yhtään asiaan kerrallaan. Eikä ennen kaikkea kannata antaa sen stressiperkeleen pistää luulemaan, ettei mikään riitä. Juuri se riittää, mikä tuntuu hyvältä eikä koko ajan tarvitse painaa sata lasissa. 

Lomasta ja etenkin tästä viikostamme Rodoksella on saanut paljon uutta virtaa ja päättäväisyyttä. Minä en halua löytää itseäni enää koskaan niin stressaantuneesta tilasta jossa elin varmaankin koko kevään. En anna sen vetää minua enää milloinkaan mukanaan synkkyyteen. Jos alkaa tuntua siltä..

silloin on aika hidastaa vähän.