Tuntuu kuin reissusta olisi jo ikuisuus, vaikka eihän siitä ole kulunut vielä kuukauttakaan. Kiirettä on pitänyt niin, ettei ole ehtinyt edes matkakuvia selata loppuun saakka, mutta nyt viimein tein sen. Ajattelin ensin, että olen aivan liian kiireinen tämän kaltaisille hömpötyksille kuin blogipostailu, mutta sitten touhu tempaisi jälleen mukanaan ja olikin oikein kiva pikku hengähdyshetki arjen kiireiden keskellä. Kirjoittaminen ja kuvat = terapiaa! 💛
Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, Amsterdam on kiistatta hämmentävin kaupunki, jossa ikinä on tullut vierailtua. Tuon iloisen ja värikkään kaupungin kadut täyttyivät nuorista, vanhoista, lapsista, prostituoiduista ja pilven pössyttelijöistä. Kyllähän oli Sääntö-Suomen tyttöjen päät hieman pyörällä tuosta kaikesta tallaillessamme katuja, joissa leijui kannabiksen vahva käry ja jossa vanhemmat lapsineen kävelivät katselemassa huoria ikkunoissa kuin päiväretkellä eläintarhassa konsanaan. Se oli outoa, siis aivan hemmetin outoa. Jos minulla olisi lapsia, harkitsisin kyllä aika moneen kertaan ennen kuin kokisin tarpeelliseksi viedä jälkikasvua katselemaan prostituoituja työssään. Mutta kasvatusmetodinsa kullakin, meitä on moneen junaan ja sitä rataa. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan - ainakin Amsterdamissa..
Vaikka Amsterdam on valloillaan meille sääntö-Suomalaisille hieman kyseenalaisen oloisia asioita, ei sen kaduilla ilta-aikaankaan liikkuessa ollut mitenkään turvaton olo. Amsterdam oli oikein hyväntuulinen kaupunki, jossa oli rento ja turvallinen ilmapiiri. Sinne ihmisvilinän menoon oli helppoa sulautua joukkoon ja itseasiassa tunsi olonsa jopa aika kotoisaksi.
Silloin kun minä olin pieni, kaikki oli aurinkoisempaa. Myös lapsuuden muistot Amsterdamista olivat tulvillaan aurinkoa, mutta tämän come back -reissun aikana ei aurinkoa paljoa vilahdellut. Enimmikseen oli kokoajan pilvistä ja harmaata, mutta onneksi kaupungissa oli värejä kukkien ja söpöjen yksityiskohtien muodossa. Jos vielä joskus palaan takaisin, haluan mennä keväällä kun on tulppaanien aika. Nyt niistä ei näkynyt kuin kuvia ja puusta veistettyjä versioita.
Jokainen lähtee lomailemaan tavallaan - toiset dokaamaan villisti ja ottamaan chillisti, toiset hakemaan kultturelleja kokemuksia ja sitten on meitä, joiden loma koostuu holistisiakin piirteitä saavuttavasta syömisestä. 😜 Siitä on kyllä sivistyneet, kultturellit kokemukset kaukana kun maataan hotellihuoneessa suklaavohveli kädessä ja pelkää housujen napin ampuvan kohti kattoa. Mutta kun syöminen on kivaa ja Amsterdamissa oli aivan liian monta herkullista leipomoa...
Yllä olevat kuppikakut oli ehkä söpöintä ikinä ja erityisen hyvää silmänruokaa, mutta ykkösmestaksi on kyllä pakko nimetä De Carrousel niminen pannukakkutalo, joka ravitsi paitsi kupua myös sielua ja oli juuri se täydellinen elämys ruokamatkailijalle. De Carrouselin suolaiset ja makeat pannukakut olivat jotain aivan järisyttävän hyvää.. Mansikkaa, nutellaa ja kermavaahtoa.. Kovin yksinkertaista, mutta parasta. omnom.. 😋
Matkalle lähtiessä olin erittäin stressaantunut (kerroppa jotain uutta...😂) ja loma tuli kiistatta tarpeeseen, mutta olin ajoittain epäilemättä synkkää matkaseuraa, sillä en mielestäni ollut tuota lomaa ansainnut. Kotona ja elämässä kaikki oli rempallaan, herkuttelukin oli karannut täysin lapasesta keväällä ja oli vaikeaa heittäytyä lomamoodiin kun ei ollut rutinoitua, ihanaa arkea, josta sinne lomalle olisi lähtenyt. Vastauksia elämään ja sen kiperyyteen haettiin jopa Kiinalaisesta Temppelistä, mutta sieltä saatu elämänohje oli aivan yhtä Savolainen kuin elämäni yleensäkin. Koetappa nyt sitten jotain tolkkua ottaa.. Saattaapi olla tai saattaapi olla olemattaki.
"No poison in a pizza, Biancaneve!" Niinpä, naulan kantaan. Olisi ehkä järkevintä lakata murehtimasta, nauttia lomasta ja etsiä se kadoksissa ollut arki takaisin elämään sitten kun palaa kotiin. Turhaa tehdä asioista myrkkyä.
Kuten sanoin, koko hiivatin kevät oli tullut oltua hieman holtiton, syötyä mitä sattuu ja milloin sattuu, koska remontti, korkea v-käyrä ja kymmenen muuta tekosyytä, jonka nojalla ei tarvitse huolehtia itsestään.. Vaikka arkiruokailu on vuosia ollut suht kunnossa, oli vaikeaa ajatella, että olisi saanut viettää koko kevään possuilun päälle vielä oikein lomaakin. Silti päivät Amsterdamissa vedettiin ääntä kohden kaikkea kunnon mättöä ja höttöstä, sen kunnollisen ja nuhteettoman Idan yrittäessä sanoa, että voisihan sitä syödä vaikka salaatinkin.. Olkapäällä istuva kulinaristi piru kuitenkin halusi makuelämyksiä eikä minulla oikeastaan ollutkaan mielenkiintoa sitä vastustella. Silti koin jatkuvaa tahtojen taistelua ja soimaavaa omatuntoa asian tähden, kunnes koin herätyksen meidän toiseksi viimeisenä iltana kun mentiin erääseen Italialaiseen ravintolaan syömään. Sen aito, energiaa ja iloa pursuava italialainen henkilökunta otti meidät sydämellisesti vastaan ja erityisesti henkilökunnassa herätti huvitusta mun "Biancaneve" -paita (sana on italiaa ja tarkoittaa Lumikkia) ja siitäkös vitsiä väännettiin kaikissa mahdollisissa käänteissä. Paras lohkaisu oli varmaan kun tarjoilija toi tilamaani pizzan pöytään ja hihkaisi herskyvästi "No poison in a pizza, Biancaneve!" Niinpä, naulan kantaan. Olisi ehkä järkevintä lakata murehtimasta, nauttia lomasta ja etsiä se kadoksissa ollut arki takaisin elämään sitten kun palaa kotiin. Turha tehdä asioista myrkkyä.
Ja niin tyttö nautti lomastaan ja söi onnellisena sen loppuun asti. The End. 🙏
Matkakerhomme arvosana Amsterdamille taisi olla 8-. Ei huono! Tuskinpa tulee mentyä enää toistamiseen, mutta aina sitäkin voi harkita. Minä kun vaan olen liian levoton käydäkseni jossain monta kertaa peräkkäin, haluan jo kohti seuraavaa seikkailua.. Syksyllä se on Malaga.. 😎
Ei kommentteja
Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!
Kiitos kommentistasi! ♥