Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että kirjoittaminen on ollut aivan jäissä jo vuoden päivät, joten luonnollisesti blogissa on myös täysin missattu meidän Espanjan matka viime syksyltä. Tällä hetkellä allekirjoittanut kuitenkin kärsii jälleen kerran erittäin voimakkaasta matkakuumeesta eikä lääkettä tähän just nyt oo saatavilla, joten kurkataanpa ensiavuksi yhden postauksen verran kauniiseen, erityisen rauhalliseen Esteponaan, joka sijaitsee Aurinkorannikolla Malagan provinssissa.
Loma sattui tuolloin todella osuvaan saumaan, oli nimittäin pakko päästä karistamaan remonttipölyt pois hartioilta ja lepuuttamaan sitä osaa hermoista, jotka oli vielä jäljellä projekti rintamamiestalon jäljiltä. Mistä tulikin mieleen, että pitänee lunastaa se lupaus niistä remppa postauksista.. Ensin kuitenkin niihin lomatunnelmiin! Palatkaamme siis ajassa syyskuuhun 2018 ja sen pariin vikaan viikkoon... 💁 😎
Estepona on Aurinkorannikon kohteista hieman vähemmän tunnettu ja ehkä enemmän espanjalaisten itsensä suosiossa kuin ulkolaisten. Matkan ajankohta ei olisi voinut osua paremmin nappiin, sillä vilkkain sesonki oli juuri päättynyt edellisellä viikolla. Koska vieroksun sellaisia ihmisiä viliseviä rysiä, sopi introverttiin ja tuolloin vielä erityisen loppuun palaneeseen mielenlaatuun Esteponan autioituneet kadut ja rannat sekä mahdollisuus syrjäytyä aivan rauhassa. Myöskään taloyhtiössä, jossa meidän kämppä oli, ei ollut ensimmäisinä päivinä meidän lisäksi ketään. Aika luksusta kun saatiin olla ihan omissa oloissa ja valloittaa koko uima-allas omaan käyttöön, vaikka eipä tuo lysti lopulta kestänytkään montaa päivää kun naapuriin asettui lapsiperhe lomailemaan. 😅
Ainoa mihin sesongin päättyminen hieman negatiivisesti vaikutti oli, ettei rannoilla (etenkään meidän lähistöllä) ollut oikein mitään palveluja enää tarjolla. Tämä saatiin tuta jo saapumispäivänä kun oltiin molemmat todella nälkäisiä pitkän matkan jäljiltä. Voitte kuvitella, miten totaalinen hajoaminen alkoi olla läsnä kun tarvottiin nälkäkiukun yltyessä autiota hiekkarantaa eteenpäin eikä ravintoloista tai kaupasta ollut tietoakaan. Juuri kun aloin miettiä maistuisikohan Jarnon reisi paremmalta grillattuna vai keitettynä, ilmestyi kangastuksen lailla näkyviin se koko beachin ainoa auki oleva ravla. Ruoka oli ihan suoraan suomalaisittain ilmaistuna täyttä paskaa, mutta kyllä sillä nälkä lähti ja parisuhde oli jälleen hetkellisesti pelastettu. Ei silti menty toiste.
Meidän vuokrakämppä oli kieltämättä melko kaukana kaikesta sivistyksestä, mutta auto vuokraus ei tullut kysymykseenkään vaikka moni oli sitä suositellut meille ennen lähtöä. Paikallinen liikennekulttuuri pisti jo lentokentältä taksilla tullessa pään aivan pyörälle ja saattoipa lirahtaa jotain housuunkin kun kuskin meinasi paukauttaa vauhdilla edellä ajavan perälautaan. Hemmetin reikäpäät.. Eipä tehnyt mieli lähteä itse rattiin eikä tuo siippakaan ajatuksesta oikein innostunut, joten tyydyttiin kulkemaan turvallisesti lonkkavolvolla. Hitaasti, mutta varmasti ja eipä lomalla saakaan olla mikkään kiire minnekään.. 😏
Reissun parasta antia oli ehdottomasti meri, rannat ja ne loputtomat kävelyreissut pitkin poikin Esteponaa, mulle se on vaan niin parasta nollausta kun saa kävellä päämäärättömästi eteenpäin. En useinkaan jaksa maata paikallani kovin montaa hetkeä, vaikka olisin kuinka väsynyt. Meidän majapaikalta hiukan kauempana, noin 20km päässä, sijaitseva Esteponan kaunis kaupunki ja sielä hengailu lukeutuu myös suosikki muisteloihin. Käytiin sielä muutamana päivänä pyörimässä ihan senkin takia, että kaupungin rannat oli siistimmät ja meduusoista vapaammat kuin meidän lähistön rannat. Kaupungissa oli myös kiva tarjonta ravintoloita, kahviloita ja kauppoja, joissa Jarno pääsi shoppailun makuun. Itse en löytänyt mitään eikä tehnyt edes erityisemmin mieli etsiä, koska kriisi ja ahdistus... 😅Parasta vietettä oli myös iltaisin pelata Mustaa Maijaa, vaikka pakko myöntää, että nää peli-illat usein pääsi vähän eskaloitumaan kun kaksi tulisielua on toisiaan vastassa.. 😂
RETKI GIBRALTARILLE
Reissun loppupuolella tehtiin päiväretki Gibraltarille, jonne pääsi majapaikalta melko näppärästi linja-autolla noin tunnissa. Espanjalainen bussiliikenne aikatauluineen olisi kyllä jo ihan oma stoorinsa.. 😂🙊
Retkelle lähdettiin himpun verran liian myöhään eikä ehdittykään vuorelle apinoita katsomaan kun piti jo joutua takaisin illan vikaan bussiin. Tosin luulen, että Jarno jänisti ideaa joka tapauksessa ja taisi vähän viivytellä.. 😏 Tämä ei kuitenkaan jäänyt kaihertamaan, koska ehdittiin delfiinisafarille ja olihan ne kaverit jotain aivan järjettömän söpöä... 😍Pakko tosin myöntää, että retki oli kyllä vähän turhan wannabe turreilua omaan makuun, mutta selvisin silti hyppäämättä laidan yli. Siinä missä aikoinaan Rodoksella maailman mahtavin opas mursi kaikki käsitykseni turistiretkistä, tämä retki palautti taas maan pinnalle. Taidan kuitenkin viihtyä parhaiten omatoimimatkailijana tai ihan maksimissaan otan oppaaksi aina yhtä valveutuneen matkatoverini Susannan, joka vakuuttaa joka kerta tietämyksellään. Itse kun lähtee aina ummikkona ulkomaille ja selvitän oleelliset vasta tilanteen niin vaatiessa.. 😅
Tällä hetkellä Estepona on reissailu historiani ensimmäinen kohde, jonne voisin mennä vaikka toistekin, että ei huono! Minä kun en mielelläni palaa toista kertaa mihinkään kun kyllästyn sen verran helposti, mutta Esteponan kohdalla voisin tehdä poikkeuksen.
Seuraavaa lomaa odotellessa, olipa se minne tahansa! Kaikenlaisia reissuideoita on kyllä jo heitelty ilmoille, mutta katsotaas nyt! 😎✌
Ei kommentteja
Jos vierailit blogissani, jätäthän terveiset!
Kiitos kommentistasi! ♥